Päästökauppaa voidaan helposti tehostaa

Posted by: Kari Kankaanpää
17.10.2013

Helsingin Sanomat osui taannoin (7.10.2013) pääkirjoituksessaan naulankantaan: päästökauppa toimii, mutta ei tehoa. Kirjoituksen mukaan taloudellinen laskusuhdanne ja ohjauskeinojen päällekkäisyydet ovat aiheuttaneet päästöoikeuksien kysynnän ja sitä kautta hintojen laskun. Tämä on juuri ongelman ydin: päästökaupassa tarjonta on vakio, mutta kysyntä muuttuu.

Pääkirjoitus päättelee myös osuvasti: “Vaikka järjestelmässä on ongelmia, koko mekanismia ei kannata – eikä oikeastaan enää voikaan – kaataa”. Tähän on helppo yhtyä. Päästökauppa on kansantaloudellisesti edullisin keino päästötavoitteen saavuttamiseksi. Sitä on kuitenkin uudistettava rakenteellisesti ja samalla päästötavoitteet on asetettava riittävän kunnianhimoisiksi. Näin muokattuna päästömarkkinat ohjaavat Eurooppaa kohti vähäpäästöisempää tulevaisuutta.

Investointien kannalta ilmastopolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. IPCC:n mukaisen pitkän tähtäimen päästövähennyksen saavuttaminen vaatii selkeät välitavoitteet ja tavoitteiden tulee koskea vain ja ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjä. Päästökaupan kanssa päällekkäiset uusiutuvalle energialle tai energiatehokkuudelle asetetut tavoitteet vesittävät päästömarkkinoiden toimintaa, eikä niitä siksi tule jatkossa asettaa.

Ennustettavuuden parantamiseksi päästökauppajärjestelmää on kehitettävä itseohjautuvaksi, jolloin poliittisen väliintulon tarve vähenee. Tähän ratkaisu on päästöoikeuksien ylitarjonnan hallintamalli. Mallissa määritellään ennalta laskentasäännöt, joiden perusteella huutokaupattavien päästöoikeuksien ylimäärä (kysyntä-tarjonta) säätyy automaattisesti esim. talouden suhdanteiden tai muiden ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Ylimäärälle määritellään alun perin tietty sallittu vaihteluväli, jossa se voi liikkua. Ylimäärän ollessa liian suuri, päästöoikeuksia laitetaan reserviin ja vastaavasti ylimäärän ollessa hyvin pieni, niitä palautetaan reservistä. Järjestelmässä ei siis puututa suoraan markkinahintaan, vaan säännellään kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.

Päästöoikeuksien ylitarjonnan hallintamalli on toteutettavissa alhaisin hallinnollisin kustannuksin ja on tasapuolinen ja läpinäkyvä kaikille osapuolille, koska säännöt määritellään etukäteen. Kukin päästömarkkinoilla toimiva voi laskea oman positionsa ja suojata tarvittaessa päästöoikeussalkkunsa.

Nopeaa ensiapua hallintamallin käyttöönotto ei kuitenkaan tarjoa, koska sen toteutus vie lainsäädäntömuutoksineen useita vuosia. Päästömarkkinoiden uskottavuuden ja toiminnan nopeaksi parantamiseksi komission ehdottama päästöoikeuksien siirto eli backloading ja sen jatkona oikeuksien pysyvä poistaminen markkinoilta on syytä toteuttaa mahdollisimman pian. Tämän jälkeen EU:n päästökaupan kysyntää ja tarjontaa voidaan automaattisesti hallita aiemmin kuvatulla mallilla sekä päästökatolla.

Kari