WEB_City_lights_BAFXV6

Takuuhintakaan ei korjaa energiamarkkinaa

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
9.9.2016

St1:n energiajohtaja Jari Suominen nostaa esille energiamarkkinoiden haasteet kirjoituksessaan (TE 28/2016).  Suominen toteaa aivan oikein, että epävarmuus energia-alalla on kasvanut, mutta miksi? Poliittisen käsiohjauksen eli uuden tuotannon merkittävien tuotantotukien vuoksi sähkön markinahinta ei enää heijasta tarvittavan sähköntuotannon todellisia kokonaistuotantokustannuksia. Tuetulla sähköntuotannolla ei ole hintariskiä, eikä se joudu vastaamaan energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävarmuudesta. Markkinasignaalien välittämä viesti kysynnästä ei ohjaakaan uusiutuvan energian investointeja, vaan päätökset perustuvat saataviin tukiin.

Maallikkokin ymmärtää, että kaupallisen kahvilan pyörittäminen on vaikeaa, jos yhteiskunta jakaa kadun toisella puolella pullaa ja kahvia ilmaiseksi ohikulkijoille. Sähkömarkkina on tämän tapaisessa tilanteessa. Ennen pitkään kaikki kaupallinen tuotanto on pulassa, ja järjestelmään syntyy vakavia teho-ongelma.  Järjestelmästä häviää jousto, joka varmistaa tehon riittävyyden myös kylmimpinä pakkaspäivinä, kun aurinko ei paista eikä tuuli puhalla.

Suominen haluaa kilpailutetun takuuhinnan jatkossakin uudelle tuotannolle.  Takuuhinta kypsille teknologioille varmistaisi toki poliittisesti sovitun uuden volyymin syntymisen, mutta samalla se entisestään pahentaisi sähkömarkkinan toimivuutta. Syntyisi kahden kerroksen tuottajia. Toiset saavat valtiolta taattua tulovirtaa ilman vastuuta energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävakaudesta (kuten vaihtelevan tuulivoiman tapauksessa). Samalla tuotanto, joka pystyy vakauttamaan energiajärjestelmän ja varmistamaan toimitusvarmuuden, jätetään kärvistelemään markkinahinnan varassa.  Kansantalouden, toimitusvarmuuden tai investointi-ilmapiirin kannalta kyseinen skenaario ei ole optimaalinen.  Parempi olisi eheyttää energiamarkkinat ja antaa kaiken energiatuotannon toimia samoilla ehdoilla samoilla markkinoilla. Päästökauppa taas varmistaa, että energia-ala siirtyy kustannustehokkaasti päästöttömyyteen ja kasvattaa uusiutuvan energiatuotannon osuutta. Tämä olisi ehdottomasti kustannustehokkain tapa parantaa alan investointivarmuutta.

Simon-Erik Ollus
johtaja, sähkökauppa ja tuotannonohjaus, Fortum

Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden Tebatti-osiossa 2.9.2016 ja Talouselämän verkkosivuilla 9.9.2016

Energiamarkkinat Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka
heat_feature_image

Discussions during Almedalsveckan: The Role of Fortum Virtual Power Plant in the digitalisation of the energy sector

Posted by Oskar Ekman
12.7.2016

At the seminar for Digitalisation of the Energy sector during Almedalsveckan in Gotland, Sweden, discussions and presentations were opened on topics focusing on what the future of the energy sector will look like. Digitalisation has changed many sectors in the past, and now is the turn of the energy sector. Digitalisation not only allows new players to enter the market, but also enables the development and implementation of products that disrupt the traditional roles of the parties.

Read more about Almedalsveckan: http://www.almedalsveckan.info/6895 

During the seminar, we had the opportunity to stand in front of colleagues, policy makers and others interested and present the Fortum Virtual Power Plant (VPP). With the VPP and digitalisation, we can make households more active on the electricity network by remotely offering household loads to balance the intermittency of renewables, without disturbing the comfort of the homes.

Read more about the Virtual Power Plant product and the Finnish pilot: https://www.fortum.com/en/corporation/research-and-development/virtual%20power%20plant/pages/default.aspx 

We are currently operating the world’s first commercial pilot of a concept of this type, together with the Finnish Transmission System Operator Fingrid. In order to let more households become active and to be a part of the digitalisation of the energy sector, we are now moving forward with commercialization in Finland and expansion through upcoming pilots in Sweden.

With the Virtual Power Plant, we can combine the energy sector, digitalisation and the growing demand for balancing power due to an ever increasing rate of solar and wind power penetrating the electricity markets. As emphasized during the seminar, digitalisation enables us all to become an active part of building a greener and more sustainable future.

Oskar Ekman, Project Manager, R&D at Fortum

 

vpp_illustration

Digitalisation R&D
Fortum_1200X600_K_14

Voiko kansallinen energiapolitiikka olla kustannustehokasta?

Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
27.6.2016

Suomen hallituksen energia- ja ilmastostrategian perusskenaario valmistui jokunen aika sitten. Samalla käynnistyi elokuun loppuun jatkuva jakso, jonka aikana jokaisella meistä on tilaisuus kommentoida ja ehdottaa politiikkatoimia, joiden avulla Suomi voi täyttää EU:n 2030 energia- ja ilmastotavoitteensa.

Ylätason tavoitteena Suomen hallituksella on pyrkiä fossiilisista polttoaineista hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti. Tuemme Fortumissa vahvasti tavoitetta vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä energiantuotannossa alleviivaten sanaa ”kustannustehokkaasti”.

Mihin omaan napaan tuijottelu riittää energiamarkkinoilla?

Mielestämme kansallinen keskustelu energia- ja ilmastotavoitteesta on tärkeää, jotta kunkin maan luontaiset vahvuudet – kuten Suomessa bioenergia – voidaan perusteellisesti arvioida. Tällä tavoin voidaan luoda käsitys siitä, mitkä ovat juuri meidän vahvuutemme ja potentiaalimme vähähiilisen energiatulevaisuuden rakentamisessa. Ja nimenomaan kustannustehokkaasti.

Kustannustehokkuutta haettaessa pelkkä kansallinen näkökulma ei kuitenkaan riitä. Näemme Fortumissa, että tulevaisuudessa alueellisen yhteistyön merkitys energiamarkkinoilla kasvaa. Siksi kansallisissa strategioissa tulee nähdä laajempi kokonaisuus kuin vain oman maan rajat.

Tarvitsemme valmiutta koordinoida energia- ja ilmastopolitiikkaa alueellisesti, yhdessä Pohjoismaiden, Baltian ja EU:n kesken.

Markkinoiden yhteinen kehittäminen on kuluttajan etu

Toimivat alueelliset sähkömarkkinat tuovat merkittäviä kilpailukyky- ja hyvinvointihyötyjä. Hyvänä esimerkkinä ovat yhteiset Pohjoismaiset sähkömarkkinat. Fortumin tekemän laskelman mukaan vuodesta 2000 alkaen suomalaiset kuluttajat ovat hyötyneet pohjoismaisesta sähkön tukkumarkkinasta vähintään 20 miljardia euroa verrattuna siihen, että Suomen sähköhuolto olisi ollut pelkästään kansallisen sähkömarkkinan varassa.

Markkinoiden hyödyntämisessä on kuitenkin jääty puolitiehen, sillä kytkös tukku- ja vähittäismarkkinoiden välillä on puutteellinen. Kaikkien Pohjoismaiden on kehitettävä vähittäismarkkinoitaan voidakseen aidosti hyödyntää älyverkkojen ja digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Kehitystyötä voi jokainen maa toki tehdä erikseen, mutta ratkaisujen kaupalliseen hyödyntämiseen kansalliset vähittäismarkkinat ovat Pohjoismaissa turhan pieniä. Yksin tehdessä erityisesti kuluttajille merkittäviä tehokkuushyötyjä jää saamatta.

Mainettaan parempi päästökauppa ohjaa jo oikeaan suuntaan

On myös muistettava, että Suomi kuuluu EU-laajuiseen päästökauppajärjestelmään ja kansallisissa toimissamme tulee välttää päällekkäistä ohjausta päästökaupan kanssa. Myös verotuksen tulee olla linjassa energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Jos päästöttömiä sähköntuotantomuotoja halutaan kannustaa, ei niitä tule verottaa muita enemmän esimerkiksi korkeammalla kiinteistöverolla.

Päästökauppa on mainettaan parempi työkalu. Toki sen lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä kuten kannustimia uusien innovaatioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Määrälliset tavoitteet päästöille, uusiutuvalle energialle tai energiatehokkuudelle pitäisi kuitenkin kohdistaa päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle, rakennusten erillislämmitykselle ja jätehuollolle.

On hyvä tiedostaa, että vaikka Suomi lopettaisi kokonaan hiilen käytön sähkön ja kaukolämmön tuotannossa, ei se vähentäisi päästöjä, sillä kansallisella päätöksellä ei ole vaikutusta EU-tasolla asetettuun päästökattoon. Suomen päätös tekisi vain tilaa joillekin muille lisätä päästöjään. Vähän kuin siirtäisi Espoon Suomenojan voimalaitoksen Kirkkonummelle ja sanoisi Espoon päästöjen vähentyneen.

Toisaalta, jos päästökaupan ulkopuolelta siirretään päästöjä päästökaupan piiriin, on vähennys täysimääräinen. Jos esimerkiksi kaikki Suomen autot muutettaisiin sähköautoiksi, ei päästökaupan katto siitä nousisi ja polttomoottoriautojen aikaisemmat päästöt poistuisivat kokonaan. Päästökauppamaailmassa sähköauto on siten täysin päästötön riippumatta sähkön tuotantotavasta. Liikenteessä ovatkin strategian tavoitteiden kannalta kaikkein isoimmat haasteet, joiden taklaamiseksi tarvitaan kansallisia toimia, kuten juuri sähköisen liikenteen edistämistä.

Tukirahaa jatkossa vain uusien teknologiaratkaisujen kehittämiseen

On ihan oikeasti tärkeää, että energiapolitiikka ja lainsäädäntö, jolla tavoitteisiin pyritään, on mahdollisimman markkinalähtöistä.

Tukirahaa pitäisi varata vain lupaaville teknologioille, jotka eivät ole vielä kypsiä houkuttelemaan investointeja markkinaehtoisesti.

Vaikka nyt on jo linjattu tulevan tukimekanismin ominaisuuksia, olisi kuitenkin tärkeämpää ensin päättää siitä, mikä on Suomen tavoite. Jos halutaan edistää uusiutuvaa sähköntuotantoa, niin tehokkain keino olisi vahvistaa päästökaupan ohjausvaikutusta. Jos taas pääfokus on öljyn käytön vähentämisessä – kuten hallitusohjelman tavoitteet antavat ymmärtää – tarvitaan kansallisia toimia muun muassa sähköisen liikenteen edistämiseksi ja kaukolämmön kilpailukyvystä huolehtimiseksi.

Kustannustehokkuus on hyvä pitää mielessä myös skenaariotarkastelussa, jossa mietitään 100-prosenttisesti uusiutuvaan sähköön perustuvaa vaihtoehtoa vuoteen 2050 mennessä. Siinä on toki mietittävä paitsi uusiutuvaan energiaan siirtymisen kustannukset ja energiaturvallisuuden varmistaminen, myös kustannukset, jotka seuraavat siitä, että Suomessa suljettaisiin toimivia ydinvoimalaitoksia ennen niiden käyttöiän päättymistä.

Esa Hyvärinen
Johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum

 

Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka Uncategorized Uusiutuvat energianlähteet
forest-blog-1140x500

Biomass – a burning issue in 2016

Kari KankaanpääPosted by Kari Kankaanpää 3.6.2016

Year after year biomass remains a highly debated topic and continues to invoke feelings – both for and against. Why is biomass such a controversial issue and why is it topical right now?

The European Commission is preparing a sustainable bioenergy policy for the period after 2020. The first stage of the process, a public consultation, was closed on May 10th. It sparked interest, indeed: the Commission received almost 1,000 responses. The Commission’s proposal is due later this year. Parallel to this, many member states are discussing the future of their subsidy schemes for renewable energy, including biomass.

These two issues are a major challenge for the future use of biomass. This moment must be seized – this is the right timing for debate.

Biomass responds both to global and local challenges

In the aftermath of Paris COP21, the role of biomass is even more important. It is a crucial part of a sustainable energy system and a major asset for energy transition: renewable, carbon-neutral, mainly local and domestic – the only renewable energy form replacing fossil fuels in the production of electricity, heat, cooling, and traffic fuels.

Biomass is responding to several challenges: global climate change, resource efficiency and security of supply. Bioenergy production generates local economic benefits, improves employment and creates wellbeing for the rural economy.

Win-win – no conflict between various uses of biomass

Due to its versatility, biomass is a desired raw material for many purposes. A well-functioning biomass market and a level playing field for competition between the various uses of biomass has to be enabled. In the Nordic countries, we have plenty of raw material for all purposes, as does the whole EU. There is potential to increase the harvesting rate (currently 60-70% of annual forest growth in the EU) and, consequently, the amount of residues available for bioenergy production.

woodchips-blog-400x267

We all should stand on the same side and see an increasing use of biomass as a win-win situation both for the energy industry and other industries. There is no contradiction between the energy and industrial uses of biomass, as most solutions benefit both of them. Markets and economic operators – not politicians – should decide on how biomass is used for various purposes.

No cascading use – resource efficiency is the key

Recently, the principle of cascading biomass use has entered into the debate. The principle implies that the same biomass should be used more than once, starting with material use and energy conversion would typically be the last step in the hierarchy. However, in many markets energy conversion may be the only economically viable or available option for the use of biomass resources. Therefore, a rigidly implemented cascading principle is not appropriate.

Instead, resource efficiency has to be a key criterion steering the use of biomass between the different end uses. In energy production, biomass is most efficiently utilised in advanced CHP plants in connection with district heat production or in other CHP-integrated processes. In these cases, by-products and residues are combusted with an overall efficiency of up to 90%. Total efficiency can be further increased in advanced solutions where e.g. biofuel or bio liquid production is integrated into a CHP plant. Much more efficient than combusting high-quality round wood in condensing power plants, which have efficiency rates seldom reaching 40%.

Sustainability criteria to target the origin of biomass

Uncertainty over the sustainable use of biomass is increasing. Carbon debt and biodiversity are among the most debated issues. Regarding solid and gaseous biomass, the current situation, consisting of different national legislations and private initiatives, is creating uncertainty and sometimes makes trade more complicated. EU-wide harmonised and binding sustainability criteria for all biomass and targeting the origin of biomass, regardless of its end use, is needed. These criteria should enable increased use of biomass while minimising administrative burdens or related costs. The criteria should not unnecessarily reduce the competitiveness of biomass: in many cases, biomass competes with fossil fuels, which generally have no requirements to demonstrate sustainability.

I’m fully convinced that the Nordic way of managing and using our forests is sustainable. We have to convince the EU decision-makers of this, and therefore a common Nordic voice is a necessity.

Forests in the Nordic countries are already subject to several sets of legislation and to voluntary sustainable forest management (SFM) certifications. The future EU policy should take into account this existing framework. In proving the sustainability of forest biomass, a practical and transparent approach based on sustainable forest management is a necessity.

Subsidies to be gradually removed

Fragmented and constantly changing biomass subsidy schemes in the EU distort the functioning of the energy and biomass markets, prompt the unnecessary transport of biomass, reduce investment willingness and diminish the overall efficiency of pursuing the renewable energy targets.

Subsidies for biomass, as for other mature renewable energy technologies too, have to be gradually phased out and the EU ETS alone has to steer further investments in biomass and fuel choice in existing plants. Should subsidy policies continue, they have to be technology-neutral and preferably regionally harmonised.

Read more:
Fortum Energy Review: More sustainable, less subsidised biomass

Kari Kankaanpää
Senior Manager, Climate Affairs

 

 

Biomass EU EU energy policy Renewable energy sources
National_transmission_1140x500

The real monetary value of cross-border transmission

Tuomas_Harju-60x60 Posted by Tuomas Harju, 31.3.2016

Cross-border power transmission has significant monetary value for the Nordic region – especially for Finland. Nevertheless, national energy policies – like electricity self-sufficiency – have dominated the discussion over the regional benefits, which we have actually witnessed. From an economical point of view, it makes no sense to strive towards national policies when power generation is as diversified and efficient as it is in the Nordic region. To demonstrate this and to see what the actual welfare benefit of the Nordic power market and other imports has been, we modelled Finland as if there were no inter-connections to neighbouring countries.

The goal was to build a very simplified model that assumes perfect information about the market and in which hydro and wind generation are taken as given. However, the information was limited so that investment decisions were made with knowledge of only a few upcoming years of fuel and CO2 price development. Also investments were made in the model only if sufficient returns could be made. In practice, this means that the price was determined so that plants are profitable and no oversupply exists in the market. The year 2000 was chosen as the starting year in the model, after which we allowed the model to build new capacity when it was needed. The capacity additions were driven by commodity prices and the relative marginal cost of different technologies.

Image1_electricity_mix

Figure 1: Modelled electricity mix with realised 2015 figures

Quite interestingly, the results reflect the development of past trends in the energy sector. During the first years, gas price was very competitive compared to coal and, therefore, the model initially builds a relatively large number of gas plants to satisfy the demand. However, the competitiveness of gas has since crashed, even in terms of marginal cost, and thus, basically, all gas investments are replaced with coal plants, with the gas going unused. This is highly reflective of the current market fundaments in which fuel costs clearly favour coal generation over gas. In the Nordic power market, the price is largely set by hydropower. In the disconnected Finland model, however, the price is mainly set by coal condense plants (gas condense at the beginning of the period), since the cheap Norwegian and Swedish hydro is not available.

With above mentioned assumptions, the model resulted in higher price in Finland of some 16 €/MWh on average over the 2000-2015 horizon. In terms of system inefficiency, this totals, cumulatively, a difference of over 20 billion € between the national and Nordic power market. If nuclear had been built, the price difference would have decreased, but only by some 2 to 4 €/MWh, as the fossil condense sets the price. It should be noted, however, that the Nordic system price has been under pressure due to the oversupply of past years, which has a natural increasing effect on the price difference. Nevertheless, the benefits of Nordic integration are clear.

Image2_cost_difference

Figure 2: Cost difference between national and regional Nordic power market

Admittedly, national self-sufficiency in generation capacity would in some sense increase the security of supply in Finland, but the question is: at what price?  The higher power price and increasing dependence on imported fossil fuels would be significant disadvantages. Despite the prevailing populism in public discussion, we should determine whether we actually favour nationalism over the Nordic region and European market – rigid and costly over agile and efficient.

Tuomas Harju
Market Analyst, Fortum

 

Competitiveness Electricity price Energy markets Uncategorized
National_transmission_1140x500

Integroidun sähkömarkkinan arvo Suomelle

Tuomas_Harju-60x60 Posted by Tuomas Harju, 31.3.2016

 

Sähköntuonnilla ja rajasiirtokapasiteetilla on merkittäviä rahallisia hyötyjä Pohjoismaille – etenkin Suomelle. Kansallinen energiapolitiikka on kuitenkin dominoinut viimeaikaista keskustelua alueellisen tehokkuuden ja toimivuuden parantamisen sijaan. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna kansalliset ratkaisut eivät ole erityisen kannattavia, koska pohjoismainen energiajärjestelmämme toimii alueellisesti hyvin tehokkaasti eri tuotantomuotojen täydentäessä toisiaan. Arvioidaksemme pohjoismaisesta järjestelmästä koituvaa hyötyä mallinsimme Suomen sähköntuotantojärjestelmän ilman pohjoismaisia siirtoyhteyksiä tai muita tuontimahdollisuuksia – itsenäisenä markkina-alueena.

Tavoitteena oli rakentaa yksinkertainen malli, joka olettaa, että markkinat toimivat tehokkaasti ja markkinoilla vallitsee täydellinen tieto polttoaineiden hinnoista. Vesi- ja tuulivoimalle käytettiin toteutuneita energiamääriä. Mallissa investointipäätöksiä koskevaa tietoa rajoitettiin kuitenkin siten, että malli näkee polttoaineiden ja hiilidioksidin hinnat vain muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Lisäksi investointipäätös tehdään ainoastaan, jos markkinahinnan nähdään kattavan laitoksen kulut pitkällä aikavälillä. Käytännössä tästä seuraa, ettei markkinoilla ole ylikapasiteettia ja voimalaitokset ovat kannattavia. Mallin aloitusvuodeksi valittiin vuosi 2000, jonka jälkeen mallin annettiin rakentaa uutta sähköntuotantokapasiteettia kokonaiskysynnän kattamiseksi. Investointipäätökset perustuvat polttoaineiden senhetkiseen hintaan sekä teknologioiden keskinäisiin kustannuksiin.

Kuva1_polttoainejakauma

Kuva 1: Mallinnettu sähköntuotannon polttoainejakauma ja 2015 toteuma

Mallinnuksen tulokset kuvaavat hyvin energiajärjestelmässä ja polttoaineiden hinnoissa tapahtuneita muutoksia: Ensimmäisinä vuosina kaasu oli hinnaltaan kilpailukykyisin polttoaine, minkä seurauksena malli rakensi suhteellisen paljon kaasuvoimalaitoskapasiteettia siirtoyhteyksien puuttumisesta johtuvaan kapasiteettialijäämään. Myöhemmin kaasun kilpailukyky romahti hiileen verrattuna ja rakennettujen voimalaitosten tuotanto korvautui uusilla sekä vanhoilla hiililaitoksilla, mikä vastaa hyvin nykyistä tilannetta Suomessa. Pohjoismaisessa energiajärjestelmässä sähkön hinta määräytyy pääosin vesivoiman arvostuksen mukaan, kun taas mallissa määräävä tekijä on hiililauhteen marginaalikustannus (kaasulauhde mallinnuksen alkuvuosina), koska halpaa norjalaista ja ruotsalaista vesivoimaa ei ole Suomessa saatavilla.

Lopputulemana Suomen sähkönhinta olisi ollut n. 16 €/MWh korkeampi vuosina 2000-2015 ilman pohjoismaista siirtokapasiteettia ja muita tuontimahdollisuuksia. Kumulatiivisesti tämä tarkoittaisi yli 20 miljardin euron eroa alueellisen ja kansallisen sähköntuotantojärjestelmän välillä sekä merkittäviä hyvinvointitappiota. Voidaan myös ajatella, että Suomessa olisi rakennettu enemmän ydinvoimaa, mutta hintaero olisi tällöin laskenut yhdellä uudella laitoksella ainoastaan 2-4 €/MWh, koska fossiilinen lauhdevoima määrittäisi edelleen hinnan sähkömarkkinoilla. On hyvä huomioida, että todellisuudessa sähkönhinta on ollut laskussa viime vuosina pohjoismaisen ylikapasiteetin takia, mikä kasvattaa hintaeroa. Tästä huolimatta pohjoismaisen energiamarkkinan edut ovat huomattavia kansalliseen nähden.

Kuva2_kustannusero

Kuva 2: Kustannusero kansallisen ja pohjoismaisen sähkömarkkinan välillä

On todennäköistä, että omavaraisuus sähköntuotannossa lisäisi energian huoltovarmuutta Suomessa, mutta millä hinnalla? Korkeampi sähkön hinta ja riippuvaisuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista olisivat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuseriä. Meidän tulisi osin populistisesta julkisesta keskustelusta huolimatta miettiä, uskommeko kansallisen sähkömarkkinan hyötyihin vai pohjoismaiseen ja Euroopan laajuiseen markkinaan – uskommeko jäykkään ja kalliiseen vai joustavaan ja tehokkaaseen.

Tuomas Harju
Markkina-analyytikko, Fortum

 

Energiamarkkinat Energiantuotanto Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka Uncategorized
City_lights_1140x500

Tiukka ilmastotavoite parantaa kilpailukykyä

Kari Kankaanpää Posted by: Kari Kankaanpää 16.3.2016

Pariisissa joulukuussa solmittu kansainvälinen ilmastosopimus käynnisti ilmastopolitiikan uuden aikakauden. Viimeistään nyt suunta on selvä ja kaikki maailman maat ovat samassa veneessä kohti yhteisesti sovittua päämäärää. Ilmastotalkoot synnyttävät valtavat puhtaan teknologian markkinat, jotka jaetaan lähivuosina. Meillä on luontaisia vahvuuksia kuten biotalous ja energiateknologia. Suomi on hyvissä asemissa nappaamaan isojakin markkinaosuuksia, mutta menestymme vain olemalla vikkeliä.

Suomessa tulisi nyt käyttää kaikki keinot osaamisen parantamiselle, referenssien aikaansaamiselle ja teknologian kaupallistamiselle. Yrityksiä on kannustettava jalostamaan, kaupallistamaan ja investoimaan. Uusien teknologioiden kehittämistä on tuettava, vaikkapa päästökaupan huutokauppatuloilla. Tämä lisäisi cleantech-teollisuutemme kilpailukykyä ja mahdollistaisi suomalaisen osaamisen viennin maailmalle entistä laajemmassa määrin. Oppia voisimme ottaa vaikkapa Kaliforniasta, jossa on vuosina 2013-2015 ohjattu jo lähes miljardi euroa päästökauppatuloja puhtaan teknologian kehittämiseen.

EU:n ilmastopolitiikan tärkein ohjauskeino, päästökauppa, on saatava keskiöön. Näin saamme entistä paremmat taloudelliset kannustimet yrityksille siirtymisessä kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa. EU:n päästötavoitetta tulisi tiukentaa nopeasti, jotta ohjausvaikutus tehostuisi. Komission 2.3.2016 julkaisema tiedonanto ehdottaa tavoitteiden muutoksia vasta 2020-luvulla. Tässä hukataan aikaa, eikä paranneta ilmastopolitiikan ennustettavuutta. Kansallisten lillukanvarsien sijaan meidän tulisi katsoa EU-tason kokonaisuutta ja vahvistaa yhteisiä toimia.

Uusiutuvien energiantuotantoteknologioiden kustannukset ovat koko ajan laskusuunnassa eli tätä tuotantoa tulee markkinoille ilman mitään tukiakin. Samalla päästöt vähenevät. EU näyttää saavuttavan vuoden 2020 tavoitteen etuajassa ja ylittävän tavoitteen aikanaan selvästi.

Kansainvälinen yhteisö pyrkii 1,5 asteen tavoitteeseen, mikä edellyttää EU:n aiemmin asettaman 80-95% tavoitehaarukan yläpään saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Yksinkertaisella laskutoimituksella ja ottaen huomioon, että EU saavuttaa lähes 30% päästövähennyksen jo vuoteen 2020 mennessä, voidaan päätellä vuoden 2030 tavoitteen asettuvan välille 45-50%. Vuoden 2040 tavoite on myös syytä määritellä jo seuraavan vuosikymmenen alkupuolella.

Sekä EU:n päästökauppadirektiivin uudistus että päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden ns. taakanjakosopimus ovat käsittelyssä kuluvan vuoden aikana ja päätökset niistä tehtäneen vuoden 2017 puolella. Nyt on siis oiva mahdollisuus asettaa pitkäjänteiset ja kokonaisvaltaiset päästötavoitteet ja luoda näin edellytykset eurooppalaisen teknologian ja osaamisen viennille. Tässäkin pätee vanha totuus: nopeat syövät hitaat.

 

Kari Kankaanpää, ilmastoasioiden päällikkö

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Lukijalta -palstalla 16.3.2016

Climate change Energiapolitiikka EU Ilmastonmuutos Kilpailukyky Päästökauppa Uusiutuvat energianlähteet