Five “no regret” measures to improve the market

Timo_Karttinen_2014_60x60 Posted by: Timo Karttinen
25.9.2015

[published originally in European Commission’s DG ENER Monthly Newsletter in September]

Despite some genuine progress the political target to have fully integrated EU internal energy market in place by 2014 has been missed. A year past the deadline we see virtually the opposite trend taking place. The rapid increase in subsidy-driven renewable electricity is challenging the electricity and carbon market, while the economic recession has pushed down the demand. The power industry is struggling with unprofitable power plants when they should be investing in new low-carbon technologies. A number of national initiatives have emerged in place of the missing market signals. Regulatory failures have been “cured” with new regulations. Capacity mechanisms and national carbon policies are examples of such development.

Against this backdrop, the electricity market design consultation launched by the Commission in mid-July is very timely, and the questions put to governments, industry and other stakeholders are to the point. The core issue is about making a choice: do we aim for a common European market driven by market signals, or do we opt for a more regulated, more fragmented and less competitive energy system?

Fortum sees clearly the value added of a common competitive European energy market. The lower societal costs afforded by an efficient market benefit consumers, energy producers and societies alike. It is crucial to study a broad range of key elements of the current internal electricity market design and how they could be further developed. There is no silver bullet that alone would solve the current challenges, not even those much-debated capacity mechanisms.

My top five “no regret” measures to improve the current market would be: 1) Increase efforts in transmission infrastructure development and go for more regional system planning and optimization; 2) Full market integration of renewable energy including small decentralized generation; 3) Enforce CO2 price steering by letting the ETS do the work in the ETS sector; 4) Allow market price to drive investments and demand-response development without artificial price caps or other restrictions; and 5) Remove regulated end-user prices in all member states and make real-time pricing an option available to consumers.

Read also our response to the EU consultation on new electricity market design.

Timo Karttinen
CFO

Päästökaupan sietämätön moniulotteisuus

Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
24.3.2014

EU otti käyttöön hiilidioksidin päästökaupan ensimmäisenä maailmassa vuoden 2005 alussa. Päästökauppajärjestelmä pyrkii vähentämään energiateollisuuden ja energiavaltaisen valmistavan teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä markkinaehtoisesti.

Päästöjen hinta on kaikille järjestelmän piiriin kuuluville laitoksille sama koko EU:n alueella. Energian tuotannolle ja teollisuudelle tämä tarkoittaa sitä, että päästöistä joko maksetaan tai niitä vähennetään erilaisin toimin, esimerkiksi investoimalla energiatehokkuuteen. Yritys valitsee, kumpi sille on edullisempi vaihtoehto. Continue reading Päästökaupan sietämätön moniulotteisuus

Ilmastonmuutoksen torjuminen on tehtävä viisaasti – tässä 5 keinoa

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
22.10.2013

Kuulun siihen sukupolveen, jolle ilmastonmuutoksen torjuminen on itsestään selvää. Siihen on pyrittävä, eikä siitä voi poiketa. Energiantuotanto ja -kulutus vastaavat valtaosasta maailman hiilidioksidipäästöjä, ja sähköntuotannon osuus päästöistä on jo yksin noin kolmannes. Uskon kuitenkin että, jos ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset nousevat liian korkeiksi, se voi vahingoittaa niin talouksiemme kilpailukykyä kuin hyvinvointiammekin, ja voi menettää suuren osan väestön kannatuksesta.

EU:ssa keskustellaan päästöjen vähentämisestä 80  prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on vaativa, mutta täysin mahdollinen nykyteknologialla. Kysymys on loppujen lopuksi investoinneista, investoinneista ja vielä kerran investoinneista. Eri arvioiden mukaan Euroopassa tarvitaan vuoteen 2050 mennessä jopa kuuden biljoonaan (eli 6 tuhannen miljardin) euron edestä investointeja uuteen energiantuotantoon ja -infrastruktuuriin.

Onkin syytä kysyä onko nykyinen kehitys Euroopassa oikeansuuntainen?

Viime vuonna uusi, tukiin perustuva sähköntuotanto sai Euroopassa lähes kolminkertaisen hinnan sähkön tukkumarkkinahintaan verrattuna. Siten esimerkiksi saksalainen kuluttaja maksaa sähkölaskussaan tukkumarkkinahinnan lisäksi puolitoistakertaisen lisän uusiutuvan energian tukimaksua. Lisäksi tulevat vielä verkkomaksut ja energiaverot, jolloin tukkuhinnan osuus sähkölaskusta on enää vain viidennes.

Kun päästöoikeudet myydään halvalla ja sähkön tukkumarkkinahinnat ovat pudonneet, kulutuksen mukaan joustava, kaasulla tuotettu sähkö on joutunut antamaan tilaa saastuttavammalle rusko- ja hiililauhteelle.

Mikä siis ratkaisuksi?

Ristiriitaiset poliittiset tavoitteet ovat luoneet nykyisen tilanteen, mutta se tarkoittaa myös että johdonmukaisella ja rohkealla politiikalla pääsemme tilanteesta eteenpäin. Seuraaviin asioihin olisi puututtava:

  1. Euroopan unionin on selkeytettävä mahdollisimman pian vuoteen 2030 tähtäävät energia- ja ilmastotavoitteet. Tärkeintä on määrittää mikä on päätavoite vuonna 2030 (päästöjen vähennys, uusiutuvien kasvu vai energiatehokkuus) ja sen tavoitetaso. Tiukan päästötavoitteen olisi oltava ykkössijalla ja muut tavoitteet tukevat tätä päämäärää.
  2. EU:n päästökauppajärjestelmä on ehostettava mahdollisimman pian. Nykyisellään päästökauppajärjestelmä ei ohjaa energiantuotantoa tai investointeja, koska päästöoikeuksien hinta on aivan liian alhainen etenkin uusiutuvien energianlähteiden avokätisiin tukiin verrattuna.
  3. Uusiutuviin lähteisiin perustuvaa tuotantoa on lisättävä, mutta markkinaehtoisesti. Valitaanpa sitten mikä tahansa kehityspolku, uusiutuvan energian osuus tulee kasvamaan. Ja niin sen pitääkin. Mutta myös näiden energianlähteiden ulkoiset vaikutukset on otettava huomioon. Uusiutuvien energianlähteiden on kyettävä kattamaan myös balansointikustannuksensa, jotta järjestelmä pysyy tasapainossa.
  4. Uusiutuvien energianlähteiden kasvua pitäisi tukea päästöoikeuden hinnan sekä tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatioiden tukemisen kautta, ei tuotantotuilla. Uskon, että rohkea tuki tutkimukseen ja tuotekehitykseen on tehokkain tapa lisätä cleantech-teknologiaa ja vihreää kasvua Euroopassa.
  5. Lopuksi Euroopassa on oltava yksi yhteinen energiamarkkina-alue, jossa on kaikille samat säännöt.

Simon-Erik

Päästökauppaa voidaan helposti tehostaa

Kari Kankaanpää
Posted by: Kari Kankaanpää
17.10.2013

Helsingin Sanomat osui taannoin (7.10.2013) pääkirjoituksessaan naulankantaan: päästökauppa toimii, mutta ei tehoa. Kirjoituksen mukaan taloudellinen laskusuhdanne ja ohjauskeinojen päällekkäisyydet ovat aiheuttaneet päästöoikeuksien kysynnän ja sitä kautta hintojen laskun. Tämä on juuri ongelman ydin: päästökaupassa tarjonta on vakio, mutta kysyntä muuttuu.

Pääkirjoitus päättelee myös osuvasti: “Vaikka järjestelmässä on ongelmia, koko mekanismia ei kannata – eikä oikeastaan enää voikaan – kaataa”. Tähän on helppo yhtyä. Päästökauppa on kansantaloudellisesti edullisin keino päästötavoitteen saavuttamiseksi. Sitä on kuitenkin uudistettava rakenteellisesti ja samalla päästötavoitteet on asetettava riittävän kunnianhimoisiksi. Näin muokattuna päästömarkkinat ohjaavat Eurooppaa kohti vähäpäästöisempää tulevaisuutta.

Investointien kannalta ilmastopolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. IPCC:n mukaisen pitkän tähtäimen päästövähennyksen saavuttaminen vaatii selkeät välitavoitteet ja tavoitteiden tulee koskea vain ja ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjä. Päästökaupan kanssa päällekkäiset uusiutuvalle energialle tai energiatehokkuudelle asetetut tavoitteet vesittävät päästömarkkinoiden toimintaa, eikä niitä siksi tule jatkossa asettaa.

Ennustettavuuden parantamiseksi päästökauppajärjestelmää on kehitettävä itseohjautuvaksi, jolloin poliittisen väliintulon tarve vähenee. Tähän ratkaisu on päästöoikeuksien ylitarjonnan hallintamalli. Mallissa määritellään ennalta laskentasäännöt, joiden perusteella huutokaupattavien päästöoikeuksien ylimäärä (kysyntä-tarjonta) säätyy automaattisesti esim. talouden suhdanteiden tai muiden ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Ylimäärälle määritellään alun perin tietty sallittu vaihteluväli, jossa se voi liikkua. Ylimäärän ollessa liian suuri, päästöoikeuksia laitetaan reserviin ja vastaavasti ylimäärän ollessa hyvin pieni, niitä palautetaan reservistä. Järjestelmässä ei siis puututa suoraan markkinahintaan, vaan säännellään kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.

Päästöoikeuksien ylitarjonnan hallintamalli on toteutettavissa alhaisin hallinnollisin kustannuksin ja on tasapuolinen ja läpinäkyvä kaikille osapuolille, koska säännöt määritellään etukäteen. Kukin päästömarkkinoilla toimiva voi laskea oman positionsa ja suojata tarvittaessa päästöoikeussalkkunsa.

Nopeaa ensiapua hallintamallin käyttöönotto ei kuitenkaan tarjoa, koska sen toteutus vie lainsäädäntömuutoksineen useita vuosia. Päästömarkkinoiden uskottavuuden ja toiminnan nopeaksi parantamiseksi komission ehdottama päästöoikeuksien siirto eli backloading ja sen jatkona oikeuksien pysyvä poistaminen markkinoilta on syytä toteuttaa mahdollisimman pian. Tämän jälkeen EU:n päästökaupan kysyntää ja tarjontaa voidaan automaattisesti hallita aiemmin kuvatulla mallilla sekä päästökatolla.

Kari