Let’s stop the landfilling of energy in the EU

Esa HyvärinenPosted by Esa Hyvärinen
15.12.2017

European Union Member States have a significant opportunity to increase the high-quality and economic recycling of waste from many waste streams. At the same time, it is possible to increase the production of electricity and heat from the non-recyclable waste that currently ends up in landfills as wasted energy. Doing so contributes to a solution to the climate issue and supports waste management targets as part of a safe and sustainable circular economy.

Every year a huge amount of waste is landfilled – waste that could be used to produce as much as 13 per cent of the energy consumed by households in the EU. At the same time, the EU member states import about 52 per cent of their energy at a cost of more than one billion euros per day.

Landfilling waste is a waste of resources and generates significant greenhouse gases. In fact, it should be minimised through legislation and financial instruments. As a result of effective steering mechanisms, hardly any waste is landfilled in Germany and Sweden, for example. And in Finland, too, the amount of waste ending up in landfills is consistently declining.

The municipal waste and the commercial and industrial wastes that are no longer suitable for recycling can be used for energy production. The EU’s focus at the moment is on municipal and packaging waste, even though it is estimated that municipal waste accounts for a mere 10 per cent of all waste. Expanding the focus is currently being discussed, but it is difficult in the absence of standardised waste statistics.

Some EU countries still landfill more than half of their waste

Accelerating the current development requires forward-looking changes in attitudes and in political steering, especially in countries where more than half of the waste is landfilled. In these countries, it would be important to revamp waste management systems that take care of the separate collection and high-quality recycling of waste and waste-to-energy processes. This would lead to only a fraction of the waste being landfilled.

Still today, 13 of the EU-28 countries landfill more than 50% of their municipal waste and a significant part of their commercial and industrial wastes, and some of the landfills don’t even meet the EU’s environmental requirements. Additionally, an estimated six EU countries pile more than 20% of their waste and nine EU countries pile less than 20% of their waste at landfills. Moreover, a significant amount of the waste that is currently reported as recycled actually ends up further processed into landfills. Fortunately, the needed changes in the compiling of statistics and in the monitoring of waste in the European Union are coming.

A challenge in solving the issue is usually the lack of waste-policy ambition and the interests that allow the piling of waste at landfills. Additionally, there are shortcomings in the technical know-how of waste management and in consumer  awareness. Many times, it is these same countries that have the biggest opportunities to replace imported energy with waste incineration because they typically import a lot of natural gas for use in energy production.

Using non-recyclable waste-to-energy would replace virgin fuels

Non-recyclable waste replaces virgin fuels, whether biofuel or fossil fuel. The replacement of fossil fuel is especially useful because it directly supports climate change mitigation.

Today about 10 per cent of the EU’s district heating is produced from waste. And there is potential for more: We could replace another 10% of the currently coal-based energy by processing mixed municipal waste and the corresponding commercial and industrial wastes in waste-to-energy plants instead of landfills. We would simultaneously achieve climate benefits and reduce the adverse environmental and health impacts caused by landfills. Additionally – despite claims to the contrary – we create opportunities for recycling solutions when the cheapest and easiest destination for waste is removed.

Additionally, the EU should enhance the efficiency of the EU’s waste markets and transportation so that waste suitable for energy recovery, including municipal waste, could be transported in a controlled manner from one country to another. This is particularly important when the only local alternative is the landfilling of waste. This way, the available capacity of waste-to-energy plants in Europe could be efficiently harnessed because there is no oversupply of waste-to-energy capacity at the overall EU level. The related EU Waste Shipment Regulation will come under review next year.

Energy recovery of waste increases energy self-sufficiency and supports the economy

The wasting of resources can be put to an end relatively quickly. A prerequisite is that the EU’s political steering and goals to minimise landfilling are agreed upon as part of the circular economy package, and waste begins to be utilised more efficiently for energy recovery as part of the stricter recycling targets. This is applicable particularly in eastern and southern Europe, where new waste incineration capacity could be built to replace the importing of fossil fuels for electricity and heat production while simultaneously upgrading the aging capacity.

The energy recovery of waste destined for landfills would increase energy self-sufficiency particularly in eastern Europe and would thus decrease the need for imported energy.

The energy recovery of waste supports employment in the EU area and locally, because turning non-recyclable waste into a raw material for energy production is done on the EU home markets. The significant research that is also under way to develop the sector can potentially create not only jobs, but also innovative products and know-how for export outside the EU, and particularly to Asia. This can be promoted also in such a way that the EU’s structural funds continue to support countries where the processing of waste is still lagging behind, e.g., by funding the processing, recycling and energy recovery of waste during the transition towards the circular economy.

Energy recovery is an essential part of a well-functioning circular economy

There is a need for the energy recovery of waste also in the circular economy. This is partly because when the share of the separate collection of waste and the rate of recycling increases, the quality of the waste collected is poorer. When product quality requirements grow, so too does the amount of non-recyclable waste and the process losses. It is better to designate those waste fractions to energy recovery than to landfills.

Internal markets are the core of the EU. Their efficient utilisation also must be a part of the energy recovery of waste. This is important both economically and for the environment.

Esa Hyvärinen, VP, Public Affairs, Fortum

Lopetetaan energian sijoittaminen kaatopaikoille EU:ssa

Esa HyvärinenPosted by Esa Hyvärinen
15.12.2017


Euroopan unionin jäsenvaltioilla on merkittävä mahdollisuus lisätä jätteiden laadukasta ja taloudellista kierrätystä monista jätevirroista. Samalla voidaan lisätä sähkön- ja lämmöntuotantoa kierrätyskelvottomista jätteistä, jotka nyt päätyvät hukkaenergiana kaatopaikoille. Näin ratkaistaan sekä ilmastokysymystä että tuetaan jätehuollon tavoitteita osana turvallista ja kestävää kiertotaloutta.

Kaatopaikoille sijoitetaan vuosittain valtava määrä energiakelpoista jätettä, jolla voisi tuottaa jopa 13 prosenttia EU-alueen kotitalouksien energiasta. Samaan aikaan EU:n jäsenvaltiot tuovat noin 52 prosenttia energiastaan, mikä maksaa yli miljardi euroa päivässä.

Jätteiden vieminen kaatopaikalle on resurssien tuhlausta ja tuottaa merkittäviä kasvihuonepäästöjä. Se tulisikin minimoida lain­säädännöllä ja taloudellisella ohjauksella. Tehokkaiden ohjauskeinojen ansiosta esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa jätettä ei päädy kaatopaikoille enää juuri lainkaan. Suomessakin jätettä päätyy kaatopaikoille yhä vähemmän.

Energiantuotantoon sopivat ne yhdyskuntien sekä kaupan ja teollisuuden jätteet, jotka eivät sovellu enää kierrätykseen. EU:n fokus on tällä hetkellä yhdyskunta- ja pakkausjätteissä, vaikka yhdyskuntajätteen osuus on arviolta vain noin 10  prosenttia kaikesta jätteestä. Fokuksen laajentamisesta käydään paraikaa keskusteluja, mutta se on vaikeaa yhtenäisten jätetilastojen puuttuessa.

Osa EU-maista sijoittaa vieläkin yli puolet jätteistä kaatopaikoille

Nykykehityksen vauhdittaminen edellyttää tulevaisuuteen suuntautuvia muutoksia asenteissa ja poliittisessa ohjauksessa etenkin maissa, joissa kaatopaikoille viedään jopa yli puolet jätteistä. Näissä maissa olisi tärkeää uudistaa jätehuollon järjestelmiä, jotka huolehtivat jätteen erilliskeräyksestä, laadukkaasta kierrätyksestä ja jalostamisesta energiaksi. Tämän jälkeen vain pieni osa jätteestä päätyisi kaatopaikoille.

Vielä nykyisin 13 EU28-maata sijoittaa yli 50 % yhdyskuntajätteistään sekä merkittävän osan kaupan ja teollisuuden jätteistä kaatopaikoille, joista osa ei edes täytä EU:n ympäristövaatimuksia. Lisäksi arviolta 6 EU-maata läjittää kaatopaikoille yli 20 % ja 9 EU-maata alle 20 %. Lisäksi merkittävä osa jätteistä, jotka nyt raportoidaan kierrätyksenä, päätyy tosiasiassa edelleen käsiteltyinä kaatopaikoille. Euroopan unionissa on onneksi tulossa tarpeellisia muutoksia näiden jätteiden tilastointiin ja seurantaan.

Haasteena asian ratkaisemisessa on yleensä jätepoliittisen kunnianhimon vähäisyys sekä intressit, jotka sallivat jätteen läjityksen kaatopaikoille. Lisäksi sekä jätehuollon teknisessä osaamisessa ja että kuluttajien tiedoissa on puutteita. Monta kertaa näillä samoilla mailla on myös suurimmat mahdollisuudet korvata jätteenpoltolla tuontienergiaa, koska ne tuovat tyypillisesti paljon maakaasua energiatuotannon käyttöön.

Kierrätyskelvottoman jätteen energiahyötykäyttö korvaisi neitseellisiä polttoaineita

Kierrätyskelvoton jäte korvaa neitseellisiä polttoaineita, olivatpa ne sitten bio- tai fossiilisia polttoaineita. Erityisen hyödyllistä on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen, koska se suoraan tukee ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Nykyisin noin 10 prosenttia EU:n kaukolämmöstä tuotetaan jätteistä. Potentiaalia olisi enempäänkin: Voisimme korvata vielä 10 % nykyisin hiilellä tuotetusta energiasta käsittelemällä sekalaisen yhdyskuntajätteen ja vastaavat kaupan ja teollisuuden jätteet kaatopaikan sijaan jätevoimaloissa. Samalla saavutamme ilmastohyödyt ja vähennämme kaatopaikkojen aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja. Lisäksi – vastakkaisista väitteistä huolimatta – luomme mahdollisuuksia kierrätysratkaisuille, kun halvin ja helpoin jätteiden kaatopaikkaosoite on poissa kuvioista.

EU:n tulisi lisäksi tehostaa unionin jätemarkkinoita ja -kuljetuksia, jotta energiatuotantoon sopivaa jätettä yhdyskuntajäte mukaan lukien voitaisiin kuljettaa valvotusti maasta toiseen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun ainut paikallinen vaihtoehto on jätteen sijoittaminen kaatopaikalle. Näin myös koko Euroopan käytettävissä oleva jätteiden polttolaitoskapasiteetti saadaan tehokkaaseen käyttöön, sillä koko EU:n tasolla katsottuna jätteenpolttokapasiteetista ei ole ylitarjontaa. Tähän liittyvä EU:n jätteiden siirrosta annettu asetus (Waste Shipment Regulation) on tulossa tarkasteluun ensi vuonna.

Jätteen energiahyötykäyttö lisää energiaomavaraisuutta ja tukee taloutta

Resurssien tuhlaamisesta voidaan päästä eroon melko nopeasti. Edellytyksenä on, että EU:n poliittinen ohjaus ja tavoitteet kaatopaikkasijoittamisen minimoimiseksi sovitaan osaksi kiertotalouspakettia ja jätettä aletaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin energiantuotannossa osana tiukentuvia kierrätystavoitteita. Tämä koskee erityisesti Itä- ja Etelä-Eurooppaa, jonne voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa uutta jätteenpolttokapasiteettia korvaamaan fossiilisten polttoaineiden tuontia sähkön- ja lämmöntuotannossa ja samalla uusimaan vanhenevaa kapasiteettia.

Kaatopaikoille päätyvän jätteen energiahyötykäyttö lisäisi energiaomavaraisuutta erityisesti Itä-Euroopassa ja vähentäisi siten tuontienergian tarvetta.

Jätteen energiahyötykäyttö tukee työllisyyttä EU-alueella ja paikallisesti, koska kierrätyskelvottoman jätteen jalostaminen energia­tuotannon raaka-aineeksi tapahtuu EU:n kotimarkkinoilla. Sektorin kehittymiseksi tehdään myös merkittävää tutkimustyötä, mikä voi luoda työpaikkojen lisäksi innovatiivisia vientituotteita ja -osaamista EU:n ulkopuolelle, erityisesti Aasiaan. Tätä voidaan edistää myös siten, että EU:n rakenteelliset rahastot tukevat edelleen maita, joissa jätteiden käsittely on takamatkalla mm. rahoittamalla jätteiden käsittelyä, kierrätystä ja energiahyötykäyttöä siirtymävaiheessa kohti kiertotaloutta.

Jätteiden energiahyödyntäminen on oleellinen osa hyvin toimivaa kiertotaloutta

Myös kiertotaloudessa jätteiden energiahyödyntämiselle on tilausta. Tämä osin siksi, että jätteiden erilliskeräyksen ja kierrätysasteen noustessa kerätään myös heikompilaatuista jätettä. Kun samalla tuotteiden laatuvaatimukset kasvavat, kierrätykseen kelpaamattoman jätteen määrä samoin kuin prosessihävikin määrä kasvaa. Nuo jätejakeet on parempi ohjata energiahyötykäyttöön  kuin kaatopaikoille.

Sisämarkkinat ovat EU:n ydintä. Niiden tehokas hyödyntäminen pitää olla myös osa jätteiden energiahyötykäyttöä. Se on tärkeää sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.

Esa Hyvärinen, johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum

A missed opportunity to show new direction for the energy recovery in the EU

Esa HyvärinenPosted by: Esa Hyvärinen
15.02.2017

About two weeks ago the European Commission released a communication on the role of waste-to-energy in the circular economy. Based on the background studies the Commission had carried out, it was expected that the Commission would be able to give a new direction for the energy recovery. Unfortunately, this was not the case. On the contrary, the Commission is repeating the echoes from the past, failing to bring anything new to the table.

The paper put the waste hierarchy as the basis. This is an undisputed principle that I guess nobody is challenging. The interpretation the Commission gives to it is stuffy; the role of energy recovery of waste should be as limited as possible by making it difficult, unwanted, expensive and, in many ways, complicated. I was expecting a different approach: how to ensure that non-recyclable waste is destined to energy recovery instead of landfills and generated energy is used efficiently to satisfy power and heat demands of customers, and what kinds of EU policies should be in place to ensure that.

Let’s make the internal market work properly

The strength of the EU lays in its internal market. However, the Commission clearly denies that in this paper by taking a national approach to waste management. The European Commission points out that in some countries there is overcapacity in waste-to-energy, while other countries have practically no such capacities. Furthermore, the capacity issue is poorly analysed in the paper. It only refers to “dedicated incineration capacity for municipal waste” – even though there are certain and relevant commercial and industrial non-recyclable waste streams destined to energy recovery as well.

As a solution to this issue, the Commission is suggesting that countries with overcapacity (which we think is debatable) should close their capacities and others should build new waste-to-energy capacity! Why not make the internal market work properly in this matter and use the existing capacities in an efficient manner? This is not done, even in spite of the fact that the paper clearly recognises that at the EU level overcapacity does not exist or is foreseen. Taxing waste-to-energy operations is one of the solutions proposed to limit capacities. Such a tax would clearly put an additional financial burden on energy recovery of waste and increase the economic viability of landfilling without really boosting quality recycling.

It is true that waste is transported even very long distances for recycling operations and that is considered perfectly normal. Transportation of waste for energy recovery would be well justified from environmental and economic point of views if the alternatives are landfilling or incineration with low or no energy recovery domestically.

The paper also omits the mutually supportive roles of recycling and energy recovery of waste.

More energy recovery and less landfilling

In my view, the paper and the thinking behind it positions energy recovery of waste against recycling and other recovery methods. A better way would be to see energy recovery of waste against landfilling, which is lower on the hierarchy and a primary challenge for the circular economy. Eurostat statistics does not support the claim that countries with higher rates of energy recovery would have low recycling rates. On the contrary, countries with high energy recovery rates tend to have high recycling rates, too, and very low landfilling rates.

The paper also omits the mutually supportive roles of recycling and energy recovery of waste. Both of them support high-quality waste management operations; for instance, metals and minerals are collected from bottom ash for recycling after energy recovery. Increasing recycling rates as well as quality requirements for recycling would lead to increasing sorting rejects and recycling residues. Energy recovery could be the ideal solution for these and many other waste streams.

If I had been in the Commission…

…my paper would have looked very different. I would have started from the waste hierarchy, but my interpretation of it would have been very different and it would have looked for ways to ensure that non-recyclable waste is destined for energy recovery instead of landfills. I would have studied how the well-functioning internal market could contribute to the efficient use of existing and possibly new energy recovery of waste capacities, rather than closing capacities in some countries and building new capacities in others.

Limiting the approach only to mixed municipal waste does not give a full picture of the situation, as many commercial and industrial waste streams are generating non-recyclable waste streams. And I would have put a lot of emphasis on understanding and promoting mutually supportive measures for both recycling and energy recovery. Without question, I would have also focused strongly on improving definitions and statistics. Depending on if the recycling rate of municipal waste is defined as waste collected for recycling instead of as waste that is actually entering to recycling, the outcomes vary considerably and, in fact, are not comparable.

Esa Hyvärinen
Vice President, Public Affairs, Fortum

Menetetty mahdollisuus näyttää uutta suuntaa jätteiden energiakäytölle EU:ssa

Esa HyvärinenPosted by: Esa Hyvärinen
15.02.2017

Euroopan komissio julkaisi parisen viikkoa sitten tiedonannon jätteiden energiakäytöstä kiertotaloudessa. Komission tiedonantoa edeltäneiden taustaselvitysten perusteella saattoi odottaa, että nyt näytetään uutta suuntaa jätteiden energiahyötykäytölle. Eipä näytetty. Uusien avauksien sijaan saimme lähinnä tuulahduksia menneisyydestä.

Tiedonannon perustana on EU:n jätehuollon viisiportainen hierarkia. Siinä jätteen synnyn ehkäisy on jätehuollon kannalta ensisijainen ja jätteen loppusijoitus kaatopaikalle viimeinen ratkaisu. Tämä on kiistaton periaate, jota kukaan ei kyseenalaista. Komission tulkinta vain tekee siitä tunkkaisen: jätteen hyödyntäminen energiakäyttöön halutaan niin vähäiseksi kuin mahdollista tekemällä siitä vaikeaa, ei-toivottua, kallista ja kaikin puolin mutkikasta. Itse olisin odottanut lähestymistapaa, jossa EU-politiikan keinoin varmistetaan, että kierrätykseen sopimaton jäte ohjataan kaatopaikkojen sijaan energiakäyttöön, ja että syntynyt energia hyödynnetään tehokkaasti asiakkaiden tarvitsemana lämpönä ja sähkönä.

Sisämarkkinan edut käyttöön

EU:n vahvuus on ollut sisämarkkina. Tässä tiedonannossa komissio kuitenkin kiistää sisämarkkinan olemassaolon lähestymällä jätehuoltoa pelkästään kansallisista lähtökohdista. Komissio nimittäin tähdentää, että muutamissa maissa olisi ylitarjontaa jätteiden energiakäyttöön tarkoitetusta kapasiteetista kun taas toisissa maissa kapasiteettia ei ole lainkaan. Kapasiteetin käsite on itsessään määritelty tiedonannossa kehnosti. Se viittaa ainoastaan “yhdyskuntajätteen polttoon keskittyvään kapasiteettiin”, vaikka todellisuudessa monet kaupan ja teollisuuden ei-kierrätettävät jätteet ohjautuvat nyt ja jatkossakin energiakäyttöön.

Korjaaviksi toimiksi komissio ehdottaa, että ylikapasiteettimaiden tulisi sulkea nykyistä kapasiteettiaan ja toisten rakentaa uutta! Miksi ihmeessä tässä tilanteessa ei hyödynnetä sisämarkkinaa ja käytetä olemassa olevaa kapasiteettia tehokkaasti? Siihen johtopäätökseen ei kuitenkaan tulla, vaikkakin tiedonannossa selkeästi todetaan, ettei koko EU:n tasolla ole ylikapasiteettia nyt eikä näköpiirissä. Yhtenä ratkaisuna kapasiteetin rajoittamiseen ehdotetaan jätteen energiahyötykäytön verottamista. Sellainen vero lisäisi selvästi jätteiden energiakäytön kustannuksia ja tekisi taloudellisemmaksi sijoittaa jätteet kaatopaikoille. Miten tämä malli nyt kannustaa tehokkaaseen ja laadukkaaseen kierrätykseen?

Jätteitä kuljetetaan nykyisin hyvinkin pitkiä matkoja kierrätettäväksi ja sitä pidetään täysin luonnollisena asiana. Jätteen kuljettaminen energian hyötykäyttöä varten tulisi olla ihan yhtä lailla perusteltua ympäristö- ja talousnäkökulmasta. Etenkin silloin, kun vaihtoehtona on jätteiden loppusijoitus kaatopaikalle tai sellainen jätteiden poltto, jossa energiaa hyödynnetään vain vähän tai ei lainkaan.

Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan.

Enemmän hyötykäyttöä ja vähemmän kaatopaikkoja

Komission tiedonanto ja ajattelu sen takana asettaa jätteiden hyödyntämisen energiantuotannossa vastakkain kierrätyksen ja muun hyötykäytön kanssa. Mielestäni oikeampi tapa olisi nähdä jätteiden energiahyötykäyttö etusijaisena kaatopaikka sijoittamisen suhteen, mikä on kiertotalouden ensisijainen haaste. Eurostatin tilastot eivät tue sitä väitettä, että maat, joissa jätteiden hyötykäyttö energiantuotannossa on yleistä, kierrätettäisiin vähemmän. Sen sijaan on niin, että maissa, joissa jätteiden hyötykäyttöaste on korkea, on myös korkea kierrätysaste ja jätettä päätyy vähemmän tai ei ollenkaan kaatopaikoille.

Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan. Molemmat edistävät laadukasta jätehuoltoa, kun erityisesti metallit ja mineraalit otetaan talteen pohjatuhkasta kierrätystä varten energiahyötykäytön jälkeen. Korkea kierrätysaste ja kasvavat laatuvaatimukset kierrätetyille tuotteille lisäävät lajittelu- ja prosessirejektien ja siten polttoon sopivien jätejakeiden määrää.

Jos olisin komissiossa..

… tiedonantoni näyttäisi hyvin erilaiselta. Lähtökohtani olisi jätehierarkia, mutta tulkintani toisenlainen. Tähtäisin sen varmistamiseen, että ei-kierrätettävä jäte päätyy energiakäyttöön kaatopaikkojen sijaan. Tarkastelisin, kuinka sisämarkkinat saadaan toimimaan parhaiten jätteiden energiahyötykäyttöön soveltuvan kapasiteetin tehostamisessa ilman olemassa olevien laitosten sulkemisia ja uusien rakentamista.

Näkökulman rajoittaminen vain yhdyskuntajätteeseen ei piirrä todellista kuvaa koko tilanteesta, sillä monet kaupalliset ja teolliset toimijat tuottavat ei-kierrätettävää jätevirtaa. Pyrkisin siksi myös ymmärtämään, kuinka voisimme yhdessä edistää kierrätystä ja jätteiden energiahyötykäyttöä tukevia mittareita. Niinpä panostaisin paljon määritelmien ja tilastojen parantamiseen. Pelkästään yhdyskuntajätteen kierrätysasteen laskentatapa vaihtelee jäsenmaiden välillä niin paljon, että niiden vertailtavauus on olematonta.

Esa Hyvärinen
Johtaja, Public Affairs, Fortum

Cities need smarter energy

Markus_Rauramo_blogi_smallPosted by: Markus Rauramo
30.1.2017

The bigger the cities grow, the more important it is for them to have smart energy solutions.

National decision-makers are in the spotlight when media report on major climate-related agreements. However, urban decision-makers play an equally important role when it comes to climate issues and the wellbeing of people. This is because more than half of the world’s population lives in cities, and urbanisation is continuing at an accelerated pace.

In many respects, urbanisation is a positive phenomenon that is creating more jobs, a livelier culture and better services. Its by-products, however, include mega-challenges such as congestion, noise, waste and emissions.

Our major goal is to turn urban problems into opportunities

The Paris Agreement on climate change demonstrates that decision-makers all over the world have tuned in to the problems. Many citizens are also well aware of them and recognise how serious these problems are. Accordingly, an increasing number of people want to be actively involved in their energy choices so that they can impact their own consumption and even become small-scale producers of energy.

Moreover, technology has matured enough to make new smart energy solutions economically feasible. Digitalisation is one of the central drivers of change and is bringing more and more services alongside production across all sectors. In the energy sector, for example, this means that consumers can optimise their energy consumption based on their needs. Digital technology also enables smart energy networks that ensure uninterrupted distribution.

city-solutions-blog-eng-600px

Circular economy gaining strength

Environmental problems have grown, awareness has increased, and technologies have advanced. This has enabled a new kind of thinking, driving new solutions and the demand for them. It has also given rise, among other things, to the concept of circular economy.

For example, municipal waste volumes are expected to grow by some 70 percent by 2025. On a global scale, this means another billion tons of waste. At the same time, the shortage of land is increasing. With land becoming increasingly expensive, it should be used for something better than landfills.

And most of us know by now that instead of landfilling waste, we can use it as a fuel. Converting waste into energy is a big step forward for cities wrestling with waste problems. They will be taking an even bigger step if they can improve material and energy efficiency so that as little waste as possible is generated.

A circular economy and other smart solutions that boost energy efficiency are at the core of Fortum’s strategy. Our major goal is to turn urban problems into opportunities. We want to partner with cities in driving the change towards a cleaner world.

Markus Rauramo
Executive Vice President, City Solutions

Kaupungit kaipaavat yhä älykkäämpää energiaa

Markus_Rauramo_blogi_smallKirjoittaja: Markus Rauramo
30.1.2017

Mitä suuremmiksi kaupungit kasvavat, sitä tärkeämpää on tehdä niissä älykkäitä energiaratkaisuja.

Valtiolliset päättäjät ovat näyttämöllä, kun media uutisoi suurista ilmastoa koskevista sopimuksista. Ilmaston ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta yhtä keskeisessä roolissa ovat kuitenkin kaupunkipäättäjät. Näin siksi, että yli puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu kiihtyvällä vauhdilla.

Kaupungistuminen on monella tavalla positiivinen ilmiö, joka luo lisää työtä, yhä elävämpää kulttuuria ja parempia palveluita. Sen sivutuotteena syntyy valitettavia megahaasteita kuten ahtautta, melua, jätettä ja päästöjä.

Suuri tavoite on kääntää kaupunkien ongelmat mahdollisuuksiksi

Pariisin ilmastosopimus kertoo, että päättäjät kaikkialla maailmassa ovat heränneet ongelmiin. Monet kansalaiset ovat heränneet jopa vieläkin aikaisemmin. Siksi yhä useammat haluavat tehdä itse aktiivisia energiavalintoja, joilla he voivat vaikuttaa omaan kulutukseensa ja toimia jopa energian pientuottajina.

Lisäksi teknologia on kypsynyt tasolle, jolla on taloudellisesti mahdollista tehdä täysin uusia älykkäitä energiaratkaisuja. Digitalisaatio on yksi keskeinen muutosvoima, joka tuo kaikilla toimialoilla tuotannon rinnalle yhä enemmän palveluita. Energia-alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuluttaja voi optimoida energiankulutustaan tarpeensa mukaan. Samoin digitaaliteknologia mahdollistaa älykkäät sähköverkot, joiden avulla varmistetaan häiriötön jakelu.

city-solutions-blog-600px

Kiertotalous vahvistuu

Ympäristöön liittyvät ongelmat ovat kasvaneet, tietoisuus on lisääntynyt ja teknologia on kehittynyt. Tämä on mahdollistanut uudenlaisen ajattelun, joka synnyttää uusia ratkaisuja ja ratkaisuille kysyntää. Tästä on syntynyt muun muassa kiertotalousilmiö.

Esimerkiksi yhdyskuntajätteen määrän odotetaan kasvavan noin 70 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Globaalissa mittakaavassa se tarkoittaa noin miljardin tonnin lisäystä. Samaan aikaan pula maasta kovenee. Yhä kalliimmaksi käyvä maa halutaan käyttää kaatopaikkoja parempaan tarkoitukseen.

Jäteongelmien kanssa painiville kaupungeille on mittava askel eteenpäin, jos ne pystyvät muuttamaan jätteen energiaksi. Vielä suuremman askeleen ne ottavat, jos ne parantavat materiaali- ja energiatehokkuutta niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän.

Kiertotalous ja muut energiatehokkuutta lisäävät älykkäät ratkaisut ovat keskeinen osa Fortumin strategiaa. Yhtiön suuri tavoite on kääntää kaupunkien ongelmat mahdollisuuksiksi. Haluamme olla kaupunkien kumppanina edistämässä muutosta kohti puhtaampaa maailmaa.

Markus Rauramo
johtaja, City Solutions –divisioona

The beauty of waste-to-energy: The opportunity to do good

Simon-Erik OllusPosted by: Simon-Erik Ollus
29.9.2015

I visited last week Fortum’s waste to energy plant in Klaipeda, Lithuania, a plant we commissioned in May 2013. Even though the plant was in an annual outage during the visit, it was impressive to walk around and see the operational logic of it.

To do good, that is exactly what is so beautiful in the waste to energy business.  Waste has transformed from a societal problem to a huge opportunity in less than a decade. We recover energy from Klaipeda region municipal waste for both heat and power. The plant utilizes waste that otherwise would be landfilled and become a societal problem.  And we reduce emissions as we replace fossil generation.

Ollus_blog_200x300It was especially impressive to witness that the general perception on waste management does not hold anymore. The plant is actually very tidy and clean, and practically without any smell.  We had problems in the beginning due to local resistance. The local community’s perception of waste burning was very negative. This also reflected on environmental permitting, which was finally granted a day before the operations started. Now two years down the road, the situation has improved, and local acceptance is good. We have an active dialogue with civil society and invite them to visit the plant regularly. We are also happy to host visitors from other regions, which consider building similar plants. We have proven our case and learned our lessons. At the same time, the local community has overcome their prejudices.

Now the Lithuanian government wants actually to have two additional waste to energy plants to be built in Lithuania, one in Kaunas and another in Vilnius.

There are several types of waste, which makes the business case for waste to energy business more complicated. Municipal Solid Waste (MSW) is the raw waste, which is usually landfilled in several European countries. This type of waste could be sorted. After sorting, shredding and drying, refuse-derived fuel (RDF) is formed. The energy content of RDF is higher than in MSW but the volumes after recycling  diminish. That means that sorting decreases the amount of waste energy available as fuel although the quality in terms of energy content is better.

Many of the waste to energy plants in Europe are designed to operate on MSW. The logic behind this is that landfills will gradually be forbidden and penalized as policy makers are raising ambition levels for circular economy and want to favour recycling. In principle, this is great. In practice, it has led to excessive subsidies for mechanical (MT) and mechanical biological treatment (MBT) plants, which transform MSW to RDF.  Many of these sorting facilities are based on EU or public funding. The economic value of sorting at these special plants is, however, questionable as sorting is much more efficient when done by consumers and industry when the waste is created.

The EU Waste Framework Directive has set a recycling and recovery target of at least 50 % of the municipal waste by weight in 2020, and some nations are considering even more ambitious targets. I do believe we need to sort more going further and gradually increase the ambition level.  At the same time, recycling should be economically, environmentally or technically feasible and sustainable. I do not oppose a ramp up of mechanical biological centralized sorting of waste – as long as the commercial logic holds. Commercial success needs predictability and consistent operating framework.

We definitely need to stop landfilling waste. We should, however, not change the waste policy every five years, but try to stick to one policy in the long term and align national policies.

Waste-to energy plants are log-term investments. One of the key strategic issues is how to secure the required amounts of waste as fuel in the future, considering the increasing recycling rates and limitations to waste shipments within and between the EU countries.

We need to increase recycling, but, at least in my opinion, it should be done by incentivizing consumers and waste markets to sort as much as possible themselves – the remaining residual waste should be burnt and the energy generated recovered. The subsidies for centralized recycling plants do not make economic, environmental or technical sense, and it harms the good that several commercial players are trying to do.

Simon-Erik Ollus, Chief Economist, Fortum