Kolme syytä tehdä #puhdaspäätös

Arto_Räty-60x60Posted by: Arto Räty
11.7.2017

Fortum käynnisti eilen 10.7. SuomiAreenan yhteydessä Puhdas päätös -aloitteen. Se haastaa päättäjät tekemään aikailematta päätöksiä siitä, miten puhtaan liikenteen kehitystä vauhditetaan. Tavoitteena on koota yhteen yritykset ja kansalaiset toimimaan puhtaan ja älykkään liikenteen puolesta.

Alla kolme hyvää syytä, miksi Puhdas päätös -kampanjaan kannattaa lähteä mukaan.

1. Koska meidän pitää – hillitä ilmastonmuutosta

Ilmastonmuutos ei ole leikin asia. Eikä uskon asia. Valitettavasti se on tosiasia, jonka hillitsemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, mahdollisimman järkevällä tavalla. Ja näillä toimilla on kiire, päästöjä on leikattava nyt.

Liikenne on avainasemassa Suomen kansallisen päästövähennystavoitteen saavuttamisessa.

Sähköinen liikenne on erinomainen tapa korvata fossiilisia polttoaineita ja leikata näin liikenteen päästöjä. Sähköntuotannon päästöt ovat EU:n yhteisen päästökaupan piirissä, ja pohjoismaisen sähköpörssin sähköstä valtaosa on jo nyt päästötöntä. Sähkömoottori on myös energiatehokas ja siinäkin mielessä ympäristöystävällinen valinta.

2. Koska me voimme – ratkaista haasteita älykkyydellä

Sähköautot edistävät älykästä energiajärjestelmää tarjoamalla sähkövarastoja, luomalla kysyntäjoustoa ja ratkomalla siten esimerkiksi tehon riittävyyteen liittyviä haasteita. Kun tuotannon lisäksi myös kysyntä joustaa, järjestelmä hyödyntää myös varastoja ja markkina toimii, ei tuotantokapasiteettia tarvitse sovittaa vain huipputehon tarpeen mukaan. Tämä on iso mahdollisuus myös vaihtelevatuotantoisen uusiutuvan, kuten tuuli- ja aurinkoenergian näkökulmasta.

3. Koska meidän kannattaa – luoda lisää työtä, vientituotteita ja toimeentuloa

Suomella on houkuttelevat lähtökohdat hyötyä digitaalisten energiapalveluiden ja sähköisen liikenteen vallankumouksesta. Sähkö- ja ICT-järjestelmämme ovat maailman kehittyneimpiä ja insinööriosaamisemme ensiluokkaista. Oikeilla kannusteilla voidaan boostata suomalaisia innovaatioita, synnyttää uusia vientituotteita, työtä ja toimeentuloa.

Maailmalla muutos on jo täydessä vauhdissa. Esimerkiksi Volvon ilmoitus, että kaikki sen uudet automallit ovat vuodesta 2019 alkaen joko täysin sähkökäyttöisiä tai sähköhybridimalleja, on osoitus tästä. Ranska taas aikoo lopettaa polttomoottoriautojen myynnin vuoteen 2040 mennessä. Suomen markkina on kuitenkin vielä unessa. Tätä kehitystä päättäjien kannattaa nyt rohkaista konkreettisilla päätöksillä.

Toivon, että jokainen, joka jakaa tavoitteemme puhtaasta ja älykkäästä liikenteestä, käy tutustumassa aloitteeseen osoitteessa www.puhdaspäätös.fi.

Yritykset voivat osallistua aloitteeseen allekirjoittamalla avoimen kirjeen päättäjille, kansalaiset jakamalla kirjeen ja osallistumalla keskusteluun sosiaalisen median kanavissa tunnistetta #puhdaspäätös käyttäen.

Suuret muutokset lähtevät liikkeelle pienistä teoista.

Arto Räty on Fortumin yhteiskuntasuhteista ja viestinnästä vastaava johtaja ja johtoryhmän jäsen.

2_puhdaspaatos_518x342

Ilmastonmuutos Sähköautoilu Suomen energiapolitiikka SuomiAreena

Takuuhintakaan ei korjaa energiamarkkinaa

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
9.9.2016

St1:n energiajohtaja Jari Suominen nostaa esille energiamarkkinoiden haasteet kirjoituksessaan (TE 28/2016).  Suominen toteaa aivan oikein, että epävarmuus energia-alalla on kasvanut, mutta miksi? Poliittisen käsiohjauksen eli uuden tuotannon merkittävien tuotantotukien vuoksi sähkön markinahinta ei enää heijasta tarvittavan sähköntuotannon todellisia kokonaistuotantokustannuksia. Tuetulla sähköntuotannolla ei ole hintariskiä, eikä se joudu vastaamaan energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävarmuudesta. Markkinasignaalien välittämä viesti kysynnästä ei ohjaakaan uusiutuvan energian investointeja, vaan päätökset perustuvat saataviin tukiin.

Maallikkokin ymmärtää, että kaupallisen kahvilan pyörittäminen on vaikeaa, jos yhteiskunta jakaa kadun toisella puolella pullaa ja kahvia ilmaiseksi ohikulkijoille. Sähkömarkkina on tämän tapaisessa tilanteessa. Ennen pitkään kaikki kaupallinen tuotanto on pulassa, ja järjestelmään syntyy vakavia teho-ongelma.  Järjestelmästä häviää jousto, joka varmistaa tehon riittävyyden myös kylmimpinä pakkaspäivinä, kun aurinko ei paista eikä tuuli puhalla.

Suominen haluaa kilpailutetun takuuhinnan jatkossakin uudelle tuotannolle.  Takuuhinta kypsille teknologioille varmistaisi toki poliittisesti sovitun uuden volyymin syntymisen, mutta samalla se entisestään pahentaisi sähkömarkkinan toimivuutta. Syntyisi kahden kerroksen tuottajia. Toiset saavat valtiolta taattua tulovirtaa ilman vastuuta energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävakaudesta (kuten vaihtelevan tuulivoiman tapauksessa). Samalla tuotanto, joka pystyy vakauttamaan energiajärjestelmän ja varmistamaan toimitusvarmuuden, jätetään kärvistelemään markkinahinnan varassa.  Kansantalouden, toimitusvarmuuden tai investointi-ilmapiirin kannalta kyseinen skenaario ei ole optimaalinen.  Parempi olisi eheyttää energiamarkkinat ja antaa kaiken energiatuotannon toimia samoilla ehdoilla samoilla markkinoilla. Päästökauppa taas varmistaa, että energia-ala siirtyy kustannustehokkaasti päästöttömyyteen ja kasvattaa uusiutuvan energiatuotannon osuutta. Tämä olisi ehdottomasti kustannustehokkain tapa parantaa alan investointivarmuutta.

Simon-Erik Ollus
johtaja, sähkökauppa ja tuotannonohjaus, Fortum

Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden Tebatti-osiossa 2.9.2016 ja Talouselämän verkkosivuilla 9.9.2016

Energiamarkkinat Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka

Voiko kansallinen energiapolitiikka olla kustannustehokasta?

Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
27.6.2016

Suomen hallituksen energia- ja ilmastostrategian perusskenaario valmistui jokunen aika sitten. Samalla käynnistyi elokuun loppuun jatkuva jakso, jonka aikana jokaisella meistä on tilaisuus kommentoida ja ehdottaa politiikkatoimia, joiden avulla Suomi voi täyttää EU:n 2030 energia- ja ilmastotavoitteensa.

Ylätason tavoitteena Suomen hallituksella on pyrkiä fossiilisista polttoaineista hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti. Tuemme Fortumissa vahvasti tavoitetta vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä energiantuotannossa alleviivaten sanaa ”kustannustehokkaasti”.

Mihin omaan napaan tuijottelu riittää energiamarkkinoilla?

Mielestämme kansallinen keskustelu energia- ja ilmastotavoitteesta on tärkeää, jotta kunkin maan luontaiset vahvuudet – kuten Suomessa bioenergia – voidaan perusteellisesti arvioida. Tällä tavoin voidaan luoda käsitys siitä, mitkä ovat juuri meidän vahvuutemme ja potentiaalimme vähähiilisen energiatulevaisuuden rakentamisessa. Ja nimenomaan kustannustehokkaasti.

Kustannustehokkuutta haettaessa pelkkä kansallinen näkökulma ei kuitenkaan riitä. Näemme Fortumissa, että tulevaisuudessa alueellisen yhteistyön merkitys energiamarkkinoilla kasvaa. Siksi kansallisissa strategioissa tulee nähdä laajempi kokonaisuus kuin vain oman maan rajat.

Tarvitsemme valmiutta koordinoida energia- ja ilmastopolitiikkaa alueellisesti, yhdessä Pohjoismaiden, Baltian ja EU:n kesken.

Markkinoiden yhteinen kehittäminen on kuluttajan etu

Toimivat alueelliset sähkömarkkinat tuovat merkittäviä kilpailukyky- ja hyvinvointihyötyjä. Hyvänä esimerkkinä ovat yhteiset Pohjoismaiset sähkömarkkinat. Fortumin tekemän laskelman mukaan vuodesta 2000 alkaen suomalaiset kuluttajat ovat hyötyneet pohjoismaisesta sähkön tukkumarkkinasta vähintään 20 miljardia euroa verrattuna siihen, että Suomen sähköhuolto olisi ollut pelkästään kansallisen sähkömarkkinan varassa.

Markkinoiden hyödyntämisessä on kuitenkin jääty puolitiehen, sillä kytkös tukku- ja vähittäismarkkinoiden välillä on puutteellinen. Kaikkien Pohjoismaiden on kehitettävä vähittäismarkkinoitaan voidakseen aidosti hyödyntää älyverkkojen ja digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Kehitystyötä voi jokainen maa toki tehdä erikseen, mutta ratkaisujen kaupalliseen hyödyntämiseen kansalliset vähittäismarkkinat ovat Pohjoismaissa turhan pieniä. Yksin tehdessä erityisesti kuluttajille merkittäviä tehokkuushyötyjä jää saamatta.

Mainettaan parempi päästökauppa ohjaa jo oikeaan suuntaan

On myös muistettava, että Suomi kuuluu EU-laajuiseen päästökauppajärjestelmään ja kansallisissa toimissamme tulee välttää päällekkäistä ohjausta päästökaupan kanssa. Myös verotuksen tulee olla linjassa energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Jos päästöttömiä sähköntuotantomuotoja halutaan kannustaa, ei niitä tule verottaa muita enemmän esimerkiksi korkeammalla kiinteistöverolla.

Päästökauppa on mainettaan parempi työkalu. Toki sen lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä kuten kannustimia uusien innovaatioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Määrälliset tavoitteet päästöille, uusiutuvalle energialle tai energiatehokkuudelle pitäisi kuitenkin kohdistaa päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle, rakennusten erillislämmitykselle ja jätehuollolle.

On hyvä tiedostaa, että vaikka Suomi lopettaisi kokonaan hiilen käytön sähkön ja kaukolämmön tuotannossa, ei se vähentäisi päästöjä, sillä kansallisella päätöksellä ei ole vaikutusta EU-tasolla asetettuun päästökattoon. Suomen päätös tekisi vain tilaa joillekin muille lisätä päästöjään. Vähän kuin siirtäisi Espoon Suomenojan voimalaitoksen Kirkkonummelle ja sanoisi Espoon päästöjen vähentyneen.

Toisaalta, jos päästökaupan ulkopuolelta siirretään päästöjä päästökaupan piiriin, on vähennys täysimääräinen. Jos esimerkiksi kaikki Suomen autot muutettaisiin sähköautoiksi, ei päästökaupan katto siitä nousisi ja polttomoottoriautojen aikaisemmat päästöt poistuisivat kokonaan. Päästökauppamaailmassa sähköauto on siten täysin päästötön riippumatta sähkön tuotantotavasta. Liikenteessä ovatkin strategian tavoitteiden kannalta kaikkein isoimmat haasteet, joiden taklaamiseksi tarvitaan kansallisia toimia, kuten juuri sähköisen liikenteen edistämistä.

Tukirahaa jatkossa vain uusien teknologiaratkaisujen kehittämiseen

On ihan oikeasti tärkeää, että energiapolitiikka ja lainsäädäntö, jolla tavoitteisiin pyritään, on mahdollisimman markkinalähtöistä.

Tukirahaa pitäisi varata vain lupaaville teknologioille, jotka eivät ole vielä kypsiä houkuttelemaan investointeja markkinaehtoisesti.

Vaikka nyt on jo linjattu tulevan tukimekanismin ominaisuuksia, olisi kuitenkin tärkeämpää ensin päättää siitä, mikä on Suomen tavoite. Jos halutaan edistää uusiutuvaa sähköntuotantoa, niin tehokkain keino olisi vahvistaa päästökaupan ohjausvaikutusta. Jos taas pääfokus on öljyn käytön vähentämisessä – kuten hallitusohjelman tavoitteet antavat ymmärtää – tarvitaan kansallisia toimia muun muassa sähköisen liikenteen edistämiseksi ja kaukolämmön kilpailukyvystä huolehtimiseksi.

Kustannustehokkuus on hyvä pitää mielessä myös skenaariotarkastelussa, jossa mietitään 100-prosenttisesti uusiutuvaan sähköön perustuvaa vaihtoehtoa vuoteen 2050 mennessä. Siinä on toki mietittävä paitsi uusiutuvaan energiaan siirtymisen kustannukset ja energiaturvallisuuden varmistaminen, myös kustannukset, jotka seuraavat siitä, että Suomessa suljettaisiin toimivia ydinvoimalaitoksia ennen niiden käyttöiän päättymistä.

Esa Hyvärinen
Johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum

 

Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka Uncategorized Uusiutuvat energianlähteet

Integroidun sähkömarkkinan arvo Suomelle

Tuomas_Harju-60x60 Posted by Tuomas Harju, 31.3.2016

 

Sähköntuonnilla ja rajasiirtokapasiteetilla on merkittäviä rahallisia hyötyjä Pohjoismaille – etenkin Suomelle. Kansallinen energiapolitiikka on kuitenkin dominoinut viimeaikaista keskustelua alueellisen tehokkuuden ja toimivuuden parantamisen sijaan. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna kansalliset ratkaisut eivät ole erityisen kannattavia, koska pohjoismainen energiajärjestelmämme toimii alueellisesti hyvin tehokkaasti eri tuotantomuotojen täydentäessä toisiaan. Arvioidaksemme pohjoismaisesta järjestelmästä koituvaa hyötyä mallinsimme Suomen sähköntuotantojärjestelmän ilman pohjoismaisia siirtoyhteyksiä tai muita tuontimahdollisuuksia – itsenäisenä markkina-alueena.

Tavoitteena oli rakentaa yksinkertainen malli, joka olettaa, että markkinat toimivat tehokkaasti ja markkinoilla vallitsee täydellinen tieto polttoaineiden hinnoista. Vesi- ja tuulivoimalle käytettiin toteutuneita energiamääriä. Mallissa investointipäätöksiä koskevaa tietoa rajoitettiin kuitenkin siten, että malli näkee polttoaineiden ja hiilidioksidin hinnat vain muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Lisäksi investointipäätös tehdään ainoastaan, jos markkinahinnan nähdään kattavan laitoksen kulut pitkällä aikavälillä. Käytännössä tästä seuraa, ettei markkinoilla ole ylikapasiteettia ja voimalaitokset ovat kannattavia. Mallin aloitusvuodeksi valittiin vuosi 2000, jonka jälkeen mallin annettiin rakentaa uutta sähköntuotantokapasiteettia kokonaiskysynnän kattamiseksi. Investointipäätökset perustuvat polttoaineiden senhetkiseen hintaan sekä teknologioiden keskinäisiin kustannuksiin.

Kuva1_polttoainejakauma

Kuva 1: Mallinnettu sähköntuotannon polttoainejakauma ja 2015 toteuma

Mallinnuksen tulokset kuvaavat hyvin energiajärjestelmässä ja polttoaineiden hinnoissa tapahtuneita muutoksia: Ensimmäisinä vuosina kaasu oli hinnaltaan kilpailukykyisin polttoaine, minkä seurauksena malli rakensi suhteellisen paljon kaasuvoimalaitoskapasiteettia siirtoyhteyksien puuttumisesta johtuvaan kapasiteettialijäämään. Myöhemmin kaasun kilpailukyky romahti hiileen verrattuna ja rakennettujen voimalaitosten tuotanto korvautui uusilla sekä vanhoilla hiililaitoksilla, mikä vastaa hyvin nykyistä tilannetta Suomessa. Pohjoismaisessa energiajärjestelmässä sähkön hinta määräytyy pääosin vesivoiman arvostuksen mukaan, kun taas mallissa määräävä tekijä on hiililauhteen marginaalikustannus (kaasulauhde mallinnuksen alkuvuosina), koska halpaa norjalaista ja ruotsalaista vesivoimaa ei ole Suomessa saatavilla.

Lopputulemana Suomen sähkönhinta olisi ollut n. 16 €/MWh korkeampi vuosina 2000-2015 ilman pohjoismaista siirtokapasiteettia ja muita tuontimahdollisuuksia. Kumulatiivisesti tämä tarkoittaisi yli 20 miljardin euron eroa alueellisen ja kansallisen sähköntuotantojärjestelmän välillä sekä merkittäviä hyvinvointitappiota. Voidaan myös ajatella, että Suomessa olisi rakennettu enemmän ydinvoimaa, mutta hintaero olisi tällöin laskenut yhdellä uudella laitoksella ainoastaan 2-4 €/MWh, koska fossiilinen lauhdevoima määrittäisi edelleen hinnan sähkömarkkinoilla. On hyvä huomioida, että todellisuudessa sähkönhinta on ollut laskussa viime vuosina pohjoismaisen ylikapasiteetin takia, mikä kasvattaa hintaeroa. Tästä huolimatta pohjoismaisen energiamarkkinan edut ovat huomattavia kansalliseen nähden.

Kuva2_kustannusero

Kuva 2: Kustannusero kansallisen ja pohjoismaisen sähkömarkkinan välillä

On todennäköistä, että omavaraisuus sähköntuotannossa lisäisi energian huoltovarmuutta Suomessa, mutta millä hinnalla? Korkeampi sähkön hinta ja riippuvaisuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista olisivat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuseriä. Meidän tulisi osin populistisesta julkisesta keskustelusta huolimatta miettiä, uskommeko kansallisen sähkömarkkinan hyötyihin vai pohjoismaiseen ja Euroopan laajuiseen markkinaan – uskommeko jäykkään ja kalliiseen vai joustavaan ja tehokkaaseen.

Tuomas Harju
Markkina-analyytikko, Fortum

 

Energiamarkkinat Energiantuotanto Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka Uncategorized

Vesivoimalla on ratkaiseva rooli tulevaisuuden energiajärjestelmässä

Posted by Risto Andsten

11.1.2016

Energiasektori on keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, sillä kaksi kolmasosaa maapallon kasvihuonepäästöistä syntyy energian tuotannosta tai kulutuksesta. Alan tehokkaimpia vaikutuskeinoja on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen hiilidioksidipäästöttömillä tuotantomuodoilla. Tuuli- ja aurinkovoima ovatkin kasvattaneet viime vuosina eniten osuuttaan sähköntuotannossa globaalisti. Olosuhteista riippuvaisina tuotantomuotoina ne eivät kuitenkaan takaa sähkönsaantia jokaisen vuorokauden kaikkina tunteina. Yöllä ei aurinko paista, eikä kylmillä keleillä aina tuule. Koska tuuli- ja aurinkovoima eivät yksin tai yhdessä pysty pitämään sähköjärjestelmää vakaassa tilassa, tarvitaan niiden tueksi säätövoimaa eli tuotantoa, jolla varmistetaan häiriötön sähkönsaanti kaikissa olosuhteissa. Tähän tehtävään vesivoima on sopiva, sillä se on joustavaa, uusiutuvaa ja hiilidioksidipäästötöntä.

Tuuli- ja aurinkovoima ovat olleet viime vuodet myös Euroopassa kovassa nosteessa. Niiden kasvua ovat vauhdittaneet runsaskätiset investointi- ja tuotantotuet. Ilmaston kannalta kehitys on ollut hyvä, mutta samalla energiajärjestelmästä on tullut entistä epävakaampi. Ja eipä kehitys aina ole ollut ilmastonkaan kannalta toivottu. Saksassa tuuli- ja aurinkovoiman nopea kasvu ja samaan aikaan toteutettu ydinvoiman alasajo ovatkin lisänneet – eivät vähentäneet – kasvihuonepäästöjä, kun säätövoimana on parempien vaihtoehtojen puuttuessa käytetty hiilivoimaa.

Pohjoismaissa tilanne on parempi, kun yli puolet sähköntuotannostamme perustuu vesivoimaan. Tuuli- ja aurinkovoiman kaverina vesivoima toimii erittäin hyvin. Vettä on helppo varastoida suuria määriä järviin ja altaisiin ja käyttää sähköjärjestelmän säätöön nopeasti ja joustavasti. Näistä ominaisuuksista hyötyy viime kädessä jokainen sähkönkäyttäjä, kun voimme luottaa siihen, että sähköverkko toimii ja hinnat pysyvät vakaina. Mitä enemmän uutta tuuli- ja aurinkovoimaa tulee Pohjoismaihin, sitä enemmän tarvitsemme säätövoimaa. Luvuilla kuvaten: kilowatti vesivoimaa mahdollistaa 1,1 kilowattia vaihtelevaa uusiutuvaa energiaa järjestelmään.

Näkemyksemme on, että vesivoimaa tarvitaan ehdottomasti lisää tulevaisuuden energiajärjestelmässä. Siksi sen rooli tulee tunnustaa ja sen tulevaisuudesta on voitava keskustella nykyistä laajemmin. Kyse on siitä, kuinka voimme parhaiten parantaa olemassa olevan vesivoimatuotannon joustavuutta ja tehokkuutta – ja mahdollisesti jopa rakentaa uutta vesivoimaa. Nykymenolla energiajärjestelmällemme arvokkaan vesivoiman potentiaalia ei saada täysimääräisesti hyödynnettyä. Sitä estävät erilaiset tulkinnat ympäristölainsäädännöstä, pitkät lupaprosessit ja raskas verotus. Esimerkiksi Suomessa vesivoimaa verotetaan euromääräisesti muita tuotantomuotoja ankarammin. Korkeat verot yhdessä historiallisen matalien sähkön tuottajahintojen kanssa vievät pohjan vesivoiman kilpailukyvyltä. Sitä kautta vesivoimayhtiöiltä menevät mahdollisuudet investoida voimalaitosten perusparannuksiin ja muuhun toiminnan kehittämiseen.

Luonto on antanut meille Pohjoismaissa valttikortin – vesivoiman – jonka tuella voimme rakentaa energiajärjestelmän, jossa suurin osa energiasta tuotetaan hiilidioksidipäästöttömästi. Käytetään tuo kortti jatkossakin järkevästi ja luodaan sen avulla meille järjestelmä, jossa eri tuotantomuodot pelaavat tasavertaisina yhteen, luontaisiin vahvuuksiinsa nojaten.

Risto Andsten, VP, Renewable Energy

Lue lisää Fortumin näkemyksistä vesivoimasta sekä ratkaisuista vesivoiman kehittämiseksi tuotantomuotona.

http://www.fortum.com/fi/media/Pages/Verkkotiedote-18.11.2015.aspx

Climate change Energiantuotanto Energiapolitiikka Ilmastonmuutos Renewable energy sources Sähköntuotanto Solar Economy Suomen energiapolitiikka Uncategorized Uusiutuvat energianlähteet Vesivoima

Windfall-vero, tuulen tuomaako?

Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
31.10.2013

Kun tulin Fortumiin vuoden 2006 alussa, oli ensimmäinen vastaantuleva asia windfall-vero. Näiden kahdeksan vuoden aikana kolme eri hallitusta on yrittänyt viedä asiaa eteenpäin vähän eri tavoin.

Keskeinen peruste windfall-verolle Suomessa on ajatus siitä, että vuonna 2005 alkanut päästökauppa jotenkin epäreilulla ja ennakoimattomalla tavalla hyödyttää myös vanhaa päästötöntä sähköntuotantoa. Näin ei kuitenkaan ole: päästökauppa kyllä hyödyttää myös vanhaa päästötöntä sähköntuotantoa, mutta vaikutus on ollut tarkoituksellinen ja haluttu. Päästökaupan tarkoitus on kannustaa päästötöntä ja vähäpäästöistä toimintaa kaikilla niillä aloilla, jotka sen piiriin kuuluvat laitosten iästä riippumatta.

Kun päästökauppaa valmisteltiin ja kun siitä päätettiin vuonna 2003 ja viimeistään silloin, kun sitä uudistettiin 2009, kaikilla oli, tai ainakin olisi pitänyt olla tiedossa, että on olemassa myös vanhaa ennen päästökaupan voimaantuloa käynnistynyttä päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia, joka tulisi hyötymään päästökaupasta samalla tavalla kuin uusikin. Silti lainsäätäjä ei katsonut tarpeelliseksi ehdottaa erilaista lähestymistapaa uusille ja vanhoille sähköntuotantolaitoksille sen enempää kuin muillekaan päästökaupan piirissä oleville laitoksille. Sen sijaan päätettiin, että vuodesta 2013 alkaen sähköntuotanto (oli kyseessä sitten vanha tai uusi laitos) ei saa lainkaan ilmaisia päästöoikeuksia vaan sen on ostettava kaikki tarvitsemansa oikeudet.

Miksi windfall-vero on niin eriskummallinen?

Hallitus on esittänyt voimalaitosveroa (entiseltä nimeltään windfall-vero), joka kohdistuisi ennen vuotta 2004 käyttöönotettuihin tuuli-, vesi- ja ydinvoimaloihin Suomessa. Veron suuruus määräytyisi kunkin voimalaitoksen jälleenhankinta-arvon perusteella. Esitys on eriskummallinen useasta syystä:

1) Esityksen mukaan vero kohdistuisi vain vanhaan kapasiteettiin, vaikka päästökauppa, kuten edellä kuvataan, ei millään tavalla jaa kapasiteettia uuteen ja vanhaan.

2) Veroperuste tarkoittaa sitä, että kun Fortum esimerkiksi investoi Loviisan ydinvoimalassa uuteen automaatiorakennukseen, kiinteytyslaitokseen, dieselvaravoiman edellyttämiin rakennuksiin, jäälauhduttimiin liittyviin rakennuksiin, merivedestä riippumattomiin lauhdutintorneihin, kemikaalirakennukseen, isommat turbiinit mahdollistavaan turbiinihalliin jne. johtaa se suurempaan veroon, vaikka päätökset noista investoinneista on kaikki tehty vuoden 2004 jälkeen.

Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ehdotetun veron voidaan katsoa olevan ristiriidassa päästökauppadirektiivin ja sen luomien kannustimien kanssa.

3) Yleisesti nähdään niin, että jos joitakin laitoksia verotetaan ja toisia taas ei, saavat verotta jääneet laitokset valtiontukea. Kuten todettua, vero kohdistuu vain vanhoihin laitoksiin. Veron asettamisen yhteydessä tulisi arvioida, saavatko uudet investoinnit siis valtiontukea.

4) Vero kohdistuu vain osaan päästötöntä sähköntuotantoa. Biomassaan perustuva sähköntuotanto, joka edustaa noin 15 %:a Suomen sähköntuotannosta on päästötöntä mutta ei ole veron piirissä. Pitää siis myös arvioida, saako biomassaan perustuva sähköntuotanto valtiontukea.

5) Vero kohdistuu eri laitoksiin hyvin eri tavoin: Pääosa verosta jää vesivoiman maksettavaksi. Lisäksi vero kohtelee laitoksia hyvin epätasa-arvoisesti. Vero vaihtelee Fortumin omistamilla voimalaitoksilla siten, että alimmillaan vero on 0,39 €/MWh ja korkeimmillaan 14,27 €/MWh. Ei voida mitenkään väittää, että kyseiset laitokset hyötyisivät päästökaupasta noin eri määrin.

Epäreilun veron valmistelusta olisi syytä luopua

Ei voida ajatella, että vero voitaisiin toteuttaa ilman, että edellä mainittuihin vääristäviin tekijöihin puututaan. Veron olisi koskettava sekä uutta että vanhaa kapasiteettia ja kaikkea päästötöntä sähköntuotantoa, myös biomassaan perustuvaa. Lisäksi veron perustetta olisi muutettava siten, että se kohtelisi tasapuolisemmin eri tuotantomuotoja ja laitoksia.

Fortumin mielestä veron valmistelusta olisi kuitenkin parasta luopua. Sähköntuotannon osalta maailma on muuttunut huomattavasti muutaman viime vuoden aikana. Sähkön markkinahinnat ovat alhaalla ja markkinaehtoisille sähköntuotantoinvestoinneille ei tahdo löytyä kannattavuutta. Energiantuotanto on vastannut kolmanneksesta Suomen teollisuuden investoinneista, ja nyt jos tuo osa jää toteutumatta, vaikuttaa se talouden tilaan ja työllisyyteen isosti. Voimalaitosvero lisäisi kaikkiin Suomeen suunniteltuihin ja erityisesti päästöttömään sähköntuotantoon kohdistuviin investointeihin liittyvää epävarmuutta. Tämä siksi, että kyseessä on aivan uudenlainen vero – valtiollinen kiinteistövero – joka lisäksi on harkintavero puhtaimmillaan. Kuka tietää, mihin valtiollinen harkinnanvarainen kiinteistövero seuraavaksi kohdistuu, millä perusteella ja minkä suuruisena.

Esa

Päästökauppa Suomen energiapolitiikka Windfall