Nuclear energy in the EU long-term strategy

Esa HyvärinenPosted by: Esa Hyvärinen

Last week I attended a workshop organised by CEPS, a leading think tank and forum for debate on EU affairs, in Brussels. The workshop discussed assumptions that underpin the EU’s long-term energy decarbonisation scenario and the role nuclear might play in achieving the Union’s energy and climate policy goals. I also gave an industry view.

Based on several recent analyses and reports – IEA, IPCC, EU Commission, as well as those carried out by the industry (Eurelectric and Foratom) – it is clear that nuclear plays an important role in climate change mitigation. The role is significant already today and, based on those reports, it will either grow or at least remain the same. None of the reports suggest that the importance of nuclear would be diminishing.

This is based on nuclear’s ability to produce a large amount of CO2-free energy. As we expect electrification to move ahead in all energy consuming sectors, including heavy industries, this ability becomes valuable again. Most likely, the word “baseload” will return to the vocabulary of energy policy as quickly as it disappeared a couple of years ago, when “volatility” and “flexibility” took over.

If we take this as a starting point, what should we do to exploit the potential of nuclear energy? I think we should look at the full menu: competitiveness and long-term operations (LTO) of existing nuclear power plants and new builds.

  • Competitiveness

The past few years have been very challenging for nuclear companies. Wholesale electricity prices have been on the downward trend until recently. In the Nordic countries, the average price in 2017 was 40% lower than that of 2010. The low price level has been driven partly by economic downturn and partly by the oversupply caused by subsidies primarily for renewable energy sources.

Basic economics apply: when the supply increases and the demand remains stable, the price drops. At the same time the investment money put into the nuclear plants has almost doubled due to increasing safety requirements and ageing plants.

  • Long-term operations (LTO)

Based on Commission’s assessment, approximately 50 nuclear reactors out of the 126 currently in operation in the EU are at a risk of an early closure over the next ten years or so if the operators do not pursue LTO licenses. I would assume that the reactors to be closed based on political decisions are not included in that number. This in spite of the fact that IEA estimates nuclear LTOs to be the cheapest option to produce electricity on a levelised cost of electricity basis (LCOE).

  • New builds

In today’s world, anything that costs 6, 7, or 10 billion and takes 20 years to build – i.e. doesn’t generate income before that – is very difficult to finance. Therefore, if we wanted to see new nuclear plants – in addition to those six currently under construction in the EU – to be built, they would have to become cheaper and faster to build, and safer at the same time. They would also have to be better adapted to a more volatile power market where and when the market requires that capability. I know that in several countries nuclear power plants have developed their flexibility capabilities already, so it is doable. Also small modular reactors (SMRs) are moving from R&D projects to reality.

Exploiting the full potential of nuclear in decarbonisation

The EU Commission’s Clean Planet for All communication states that, ”By 2050, more than 80% of electricity will be coming from renewable energy sources. Together with a nuclear power share of ca. 15%, this will be the backbone of a carbon-free European power system.”

I was very happy to read this statement and I fully agree with it. It is easy to believe that it was not an easy task to push it through the Commission machinery. The question is how to make this happen.

Time to transform the nuclear industry

Nuclear companies themselves hold many things that can be used to improve the competitiveness of the nuclear industry. We should be more active and open in looking for best practises from other nuclear operators and other safety-critical industries. Digitalisation, fresh and modern leadership skills, and change management should find their ways to the nuclear industry too – it is clear that the world has changed and the nuclear industry must change too.

All nuclear power plants are somewhat unique. Harmonised safety and licensing requirements, standardised designs, equipment and components are lacking. This increases costs. To address this challenge, Finnish nuclear license holders, together with the national regulator, have started a project to develop a standardised licensing and qualification process for the systems and components used in nuclear power plants.

This is the start of a long journey. If we want to create real impacts, we must take it to an international level – starting with the EU and the close involvement of the Commission – as well as supply companies and regulators. It is a modest start, but we need to start somewhere because the status quo is not sustainable.

What should the EU do?

To start with, I would like to quote the Commission’s strategy: We need ”to offer clear, long-term signals to guide investors, to avoid stranded assets, to raise sustainable finance and to direct it to clean innovation efforts most productively.” ”The Action Plan on Sustainable Finance will help connect finance with the EU’s agenda for sustainable development.” And further: ”Environmental taxation, carbon pricing system and revised subsidy structures should play an important role in steering the energy transition.”

”Today, the costs of some of the advanced low-carbon energy carriers and technologies remain high, and their availability is limited. A massive research, coordinated and innovation effort, built around a coherent strategic research and innovation and investment agenda is needed in the EU within the next two decades to make low and zero-carbon solutions economically viable and bring about new solutions not yet mature or even known to market. In this context, a forward-looking research and innovation strategy should be guided by zero-carbon solutions that have the potential to be deployed by 2050.”

While there are issues, like standardisation and harmonisation, that are nuclear-specific to a certain extent, in most general policies the nuclear industry is asking for equal treatment with other low-carbon technologies: similar treatment in the power market, where the ETS should be the main tool to drive decarbonisation; similar treatment in terms of taxation and abolition of nuclear-specific taxes; similar access to financing as other low-carbon technologies; similar approach in research, development and innovation policies to develop new nuclear concepts to meet the demands of the future.

I know that nuclear is a controversial issue in the EU, but it should not prevent us from making reasonable decisions. The Commission’s Clean Planet for all [] and other recent reports hopefully create a good basis for working together and making sure that the nuclear industry can contribute to decarbonisation with its full potential.

Päästöjen hinnoittelu on kaiken A ja O

Arto_Räty-60x60Posted by: Arto Räty

On ollut ilo huomata, kuinka valtiovaltamme ylin johto on viime aikoina korostanut laajalla rintamalla päättäväisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tasavallan presidentti piti virkaanastujaispuheessaan ilmastonmuutoksen hillintää lähivuosien tärkeimpänä asiana. Eduskunnan puhemies  totesi vastauspuheessaan, ettemme osaa tarkalleen ennakoida, kuinka poliittiset toimenpiteet ilmastonmuutosta hidastavat. Valtiovarainministeri ehdotti (HS 2.2.2018) ilmastonmuutoksen ehkäisyä ohjaavaksi tavoitteeksi budjetissa.

On hienoa, että Suomi on aktivoitumassa ilmastopolitiikassa. Fortum tukee tätä suuntaa täysillä. Ilmastonmuutoksen hillintä on strategiamme ytimessä ja missionamme on edistää yhdessä asiakkaidemme ja yhteiskunnan kanssa muutosta kohti puhtaampaa maailmaa ja energiantuotantoa.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu riittävän nopeasti ilman markkinoita. Päättelyketju on yksinkertainen. Ilmastonmuutoksen hillintä on niin valtava urakka, ettei sitä tehdä valtioiden budjettirahoituksella, vaan siihen tarvitaan yksityistä rahaa. Yrityksille toimenpiteiden on puolestaan oltava taloudellisesti kannattavia. Ja ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävät toimet saadaan kannattaviksi vain riittävän korkealla päästöjen hinnalla.

Petteri Orpo osui asian ytimeen todetessaan, että päästöjen vähentämisen tulee tapahtua ennakoitavasti ja kustannustehokkaasti. Tämä on meille yrityksille kaiken a ja o. Sääntelyn tulee olla ennakoitavaa ja mahdollistaa markkinaehtoiset ratkaisut.

Fortumin mielestä EU:n päästökauppajärjestelmä on päästöjen vähentämisen keskeisin työkalu.

Päästökauppaa on vastikään uudistettu – mielestämme onnistuneesti – vuoteen 2030 saakka. Nyt pitää antaa sen toimia ja uskoa siihen. Kansallinen päällekkäinen ohjaus – kuten kivihiilen kielto – vesittää pahasti päästökauppaa. Mikäli kansallisia toimia kuitenkin toteutetaan, olisi vaikutusta päästökauppaan neutraloitava mitätöimällä päästöoikeuksia markkinoilta.

Päästökaupan ulkopuolella hiilidioksidipäästöihin perustuva verotus on tarkoituksenmukainen keino ohjata kuluttajien ja yritysten päätöksiä kohti vähäpäästöisempää yhteiskuntaa.

EU:n ilmastosääntelyä on päästökaupan uudistuksen jälkeenkin tarpeen edelleen kehittää. Ennakoitavuuden parantamiseksi EU:n ilmastotavoite tulisi asettaa Pariisin sopimuksen tavoitteen mukaiseksi mahdollisimman pian ja samalla luoda ennakoitava ja kustannustehokas päästövähennyspolku vuoteen 2050 saakka. Useat jäsenmaat (mm. Hollanti sekä naapurimme Ruotsi ja Tanska) ovat jo ehdottaneet EU:n kunnianhimon nostoa ja Suomi voisi liittyä tähän joukkoon.

Kannustamme ministeri Orpoa täysillä hänen pyrkimyksissään toimia yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa päästöjen hinnoittelun vahvistamiseksi. Suomalaisen elinkeinoelämän ja tutkimusorganisaatioiden järjestö Climate Leadership Coalition (CLC) teki kesäkuussa 2017 Maailmanpankille ehdotuksen hankkeesta globaalin päästöjen hinnoittelun kehittämisestä. Toivomme ministeri Orpon ja muiden Pohjoismaiden ministereiden tukevan tätä hanketta.

Suomi – kenties yhdessä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa – voisi laajemminkin ottaa EU:n ilmastojohtajan roolin nyt, kun se Brexitin myötä on vapautumassa. Suomen EU-puheenjohtajuus ensi vuonna tarjoaa mahdollisuuden profiloitua suunnannäyttäjäksi – meillä on siihen kaikki edellytykset.

Arto Räty
Johtaja, viestintä ja yhteiskuntasuhteet

Let’s stop the landfilling of energy in the EU

Esa HyvärinenPosted by Esa Hyvärinen

European Union Member States have a significant opportunity to increase the high-quality and economic recycling of waste from many waste streams. At the same time, it is possible to increase the production of electricity and heat from the non-recyclable waste that currently ends up in landfills as wasted energy. Doing so contributes to a solution to the climate issue and supports waste management targets as part of a safe and sustainable circular economy.

Every year a huge amount of waste is landfilled – waste that could be used to produce as much as 13 per cent of the energy consumed by households in the EU. At the same time, the EU member states import about 52 per cent of their energy at a cost of more than one billion euros per day.

Landfilling waste is a waste of resources and generates significant greenhouse gases. In fact, it should be minimised through legislation and financial instruments. As a result of effective steering mechanisms, hardly any waste is landfilled in Germany and Sweden, for example. And in Finland, too, the amount of waste ending up in landfills is consistently declining.

The municipal waste and the commercial and industrial wastes that are no longer suitable for recycling can be used for energy production. The EU’s focus at the moment is on municipal and packaging waste, even though it is estimated that municipal waste accounts for a mere 10 per cent of all waste. Expanding the focus is currently being discussed, but it is difficult in the absence of standardised waste statistics.

Some EU countries still landfill more than half of their waste

Accelerating the current development requires forward-looking changes in attitudes and in political steering, especially in countries where more than half of the waste is landfilled. In these countries, it would be important to revamp waste management systems that take care of the separate collection and high-quality recycling of waste and waste-to-energy processes. This would lead to only a fraction of the waste being landfilled.

Still today, 13 of the EU-28 countries landfill more than 50% of their municipal waste and a significant part of their commercial and industrial wastes, and some of the landfills don’t even meet the EU’s environmental requirements. Additionally, an estimated six EU countries pile more than 20% of their waste and nine EU countries pile less than 20% of their waste at landfills. Moreover, a significant amount of the waste that is currently reported as recycled actually ends up further processed into landfills. Fortunately, the needed changes in the compiling of statistics and in the monitoring of waste in the European Union are coming.

A challenge in solving the issue is usually the lack of waste-policy ambition and the interests that allow the piling of waste at landfills. Additionally, there are shortcomings in the technical know-how of waste management and in consumer  awareness. Many times, it is these same countries that have the biggest opportunities to replace imported energy with waste incineration because they typically import a lot of natural gas for use in energy production.

Using non-recyclable waste-to-energy would replace virgin fuels

Non-recyclable waste replaces virgin fuels, whether biofuel or fossil fuel. The replacement of fossil fuel is especially useful because it directly supports climate change mitigation.

Today about 10 per cent of the EU’s district heating is produced from waste. And there is potential for more: We could replace another 10% of the currently coal-based energy by processing mixed municipal waste and the corresponding commercial and industrial wastes in waste-to-energy plants instead of landfills. We would simultaneously achieve climate benefits and reduce the adverse environmental and health impacts caused by landfills. Additionally – despite claims to the contrary – we create opportunities for recycling solutions when the cheapest and easiest destination for waste is removed.

Additionally, the EU should enhance the efficiency of the EU’s waste markets and transportation so that waste suitable for energy recovery, including municipal waste, could be transported in a controlled manner from one country to another. This is particularly important when the only local alternative is the landfilling of waste. This way, the available capacity of waste-to-energy plants in Europe could be efficiently harnessed because there is no oversupply of waste-to-energy capacity at the overall EU level. The related EU Waste Shipment Regulation will come under review next year.

Energy recovery of waste increases energy self-sufficiency and supports the economy

The wasting of resources can be put to an end relatively quickly. A prerequisite is that the EU’s political steering and goals to minimise landfilling are agreed upon as part of the circular economy package, and waste begins to be utilised more efficiently for energy recovery as part of the stricter recycling targets. This is applicable particularly in eastern and southern Europe, where new waste incineration capacity could be built to replace the importing of fossil fuels for electricity and heat production while simultaneously upgrading the aging capacity.

The energy recovery of waste destined for landfills would increase energy self-sufficiency particularly in eastern Europe and would thus decrease the need for imported energy.

The energy recovery of waste supports employment in the EU area and locally, because turning non-recyclable waste into a raw material for energy production is done on the EU home markets. The significant research that is also under way to develop the sector can potentially create not only jobs, but also innovative products and know-how for export outside the EU, and particularly to Asia. This can be promoted also in such a way that the EU’s structural funds continue to support countries where the processing of waste is still lagging behind, e.g., by funding the processing, recycling and energy recovery of waste during the transition towards the circular economy.

Energy recovery is an essential part of a well-functioning circular economy

There is a need for the energy recovery of waste also in the circular economy. This is partly because when the share of the separate collection of waste and the rate of recycling increases, the quality of the waste collected is poorer. When product quality requirements grow, so too does the amount of non-recyclable waste and the process losses. It is better to designate those waste fractions to energy recovery than to landfills.

Internal markets are the core of the EU. Their efficient utilisation also must be a part of the energy recovery of waste. This is important both economically and for the environment.

Esa Hyvärinen, VP, Public Affairs, Fortum

Lopetetaan energian sijoittaminen kaatopaikoille EU:ssa

Esa HyvärinenPosted by Esa Hyvärinen

Euroopan unionin jäsenvaltioilla on merkittävä mahdollisuus lisätä jätteiden laadukasta ja taloudellista kierrätystä monista jätevirroista. Samalla voidaan lisätä sähkön- ja lämmöntuotantoa kierrätyskelvottomista jätteistä, jotka nyt päätyvät hukkaenergiana kaatopaikoille. Näin ratkaistaan sekä ilmastokysymystä että tuetaan jätehuollon tavoitteita osana turvallista ja kestävää kiertotaloutta.

Kaatopaikoille sijoitetaan vuosittain valtava määrä energiakelpoista jätettä, jolla voisi tuottaa jopa 13 prosenttia EU-alueen kotitalouksien energiasta. Samaan aikaan EU:n jäsenvaltiot tuovat noin 52 prosenttia energiastaan, mikä maksaa yli miljardi euroa päivässä.

Jätteiden vieminen kaatopaikalle on resurssien tuhlausta ja tuottaa merkittäviä kasvihuonepäästöjä. Se tulisikin minimoida lain­säädännöllä ja taloudellisella ohjauksella. Tehokkaiden ohjauskeinojen ansiosta esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa jätettä ei päädy kaatopaikoille enää juuri lainkaan. Suomessakin jätettä päätyy kaatopaikoille yhä vähemmän.

Energiantuotantoon sopivat ne yhdyskuntien sekä kaupan ja teollisuuden jätteet, jotka eivät sovellu enää kierrätykseen. EU:n fokus on tällä hetkellä yhdyskunta- ja pakkausjätteissä, vaikka yhdyskuntajätteen osuus on arviolta vain noin 10  prosenttia kaikesta jätteestä. Fokuksen laajentamisesta käydään paraikaa keskusteluja, mutta se on vaikeaa yhtenäisten jätetilastojen puuttuessa.

Osa EU-maista sijoittaa vieläkin yli puolet jätteistä kaatopaikoille

Nykykehityksen vauhdittaminen edellyttää tulevaisuuteen suuntautuvia muutoksia asenteissa ja poliittisessa ohjauksessa etenkin maissa, joissa kaatopaikoille viedään jopa yli puolet jätteistä. Näissä maissa olisi tärkeää uudistaa jätehuollon järjestelmiä, jotka huolehtivat jätteen erilliskeräyksestä, laadukkaasta kierrätyksestä ja jalostamisesta energiaksi. Tämän jälkeen vain pieni osa jätteestä päätyisi kaatopaikoille.

Vielä nykyisin 13 EU28-maata sijoittaa yli 50 % yhdyskuntajätteistään sekä merkittävän osan kaupan ja teollisuuden jätteistä kaatopaikoille, joista osa ei edes täytä EU:n ympäristövaatimuksia. Lisäksi arviolta 6 EU-maata läjittää kaatopaikoille yli 20 % ja 9 EU-maata alle 20 %. Lisäksi merkittävä osa jätteistä, jotka nyt raportoidaan kierrätyksenä, päätyy tosiasiassa edelleen käsiteltyinä kaatopaikoille. Euroopan unionissa on onneksi tulossa tarpeellisia muutoksia näiden jätteiden tilastointiin ja seurantaan.

Haasteena asian ratkaisemisessa on yleensä jätepoliittisen kunnianhimon vähäisyys sekä intressit, jotka sallivat jätteen läjityksen kaatopaikoille. Lisäksi sekä jätehuollon teknisessä osaamisessa ja että kuluttajien tiedoissa on puutteita. Monta kertaa näillä samoilla mailla on myös suurimmat mahdollisuudet korvata jätteenpoltolla tuontienergiaa, koska ne tuovat tyypillisesti paljon maakaasua energiatuotannon käyttöön.

Kierrätyskelvottoman jätteen energiahyötykäyttö korvaisi neitseellisiä polttoaineita

Kierrätyskelvoton jäte korvaa neitseellisiä polttoaineita, olivatpa ne sitten bio- tai fossiilisia polttoaineita. Erityisen hyödyllistä on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen, koska se suoraan tukee ilmastonmuutoksen hillitsemistä.

Nykyisin noin 10 prosenttia EU:n kaukolämmöstä tuotetaan jätteistä. Potentiaalia olisi enempäänkin: Voisimme korvata vielä 10 % nykyisin hiilellä tuotetusta energiasta käsittelemällä sekalaisen yhdyskuntajätteen ja vastaavat kaupan ja teollisuuden jätteet kaatopaikan sijaan jätevoimaloissa. Samalla saavutamme ilmastohyödyt ja vähennämme kaatopaikkojen aiheuttamia ympäristö- ja terveyshaittoja. Lisäksi – vastakkaisista väitteistä huolimatta – luomme mahdollisuuksia kierrätysratkaisuille, kun halvin ja helpoin jätteiden kaatopaikkaosoite on poissa kuvioista.

EU:n tulisi lisäksi tehostaa unionin jätemarkkinoita ja -kuljetuksia, jotta energiatuotantoon sopivaa jätettä yhdyskuntajäte mukaan lukien voitaisiin kuljettaa valvotusti maasta toiseen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun ainut paikallinen vaihtoehto on jätteen sijoittaminen kaatopaikalle. Näin myös koko Euroopan käytettävissä oleva jätteiden polttolaitoskapasiteetti saadaan tehokkaaseen käyttöön, sillä koko EU:n tasolla katsottuna jätteenpolttokapasiteetista ei ole ylitarjontaa. Tähän liittyvä EU:n jätteiden siirrosta annettu asetus (Waste Shipment Regulation) on tulossa tarkasteluun ensi vuonna.

Jätteen energiahyötykäyttö lisää energiaomavaraisuutta ja tukee taloutta

Resurssien tuhlaamisesta voidaan päästä eroon melko nopeasti. Edellytyksenä on, että EU:n poliittinen ohjaus ja tavoitteet kaatopaikkasijoittamisen minimoimiseksi sovitaan osaksi kiertotalouspakettia ja jätettä aletaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin energiantuotannossa osana tiukentuvia kierrätystavoitteita. Tämä koskee erityisesti Itä- ja Etelä-Eurooppaa, jonne voitaisiin tulevaisuudessa rakentaa uutta jätteenpolttokapasiteettia korvaamaan fossiilisten polttoaineiden tuontia sähkön- ja lämmöntuotannossa ja samalla uusimaan vanhenevaa kapasiteettia.

Kaatopaikoille päätyvän jätteen energiahyötykäyttö lisäisi energiaomavaraisuutta erityisesti Itä-Euroopassa ja vähentäisi siten tuontienergian tarvetta.

Jätteen energiahyötykäyttö tukee työllisyyttä EU-alueella ja paikallisesti, koska kierrätyskelvottoman jätteen jalostaminen energia­tuotannon raaka-aineeksi tapahtuu EU:n kotimarkkinoilla. Sektorin kehittymiseksi tehdään myös merkittävää tutkimustyötä, mikä voi luoda työpaikkojen lisäksi innovatiivisia vientituotteita ja -osaamista EU:n ulkopuolelle, erityisesti Aasiaan. Tätä voidaan edistää myös siten, että EU:n rakenteelliset rahastot tukevat edelleen maita, joissa jätteiden käsittely on takamatkalla mm. rahoittamalla jätteiden käsittelyä, kierrätystä ja energiahyötykäyttöä siirtymävaiheessa kohti kiertotaloutta.

Jätteiden energiahyödyntäminen on oleellinen osa hyvin toimivaa kiertotaloutta

Myös kiertotaloudessa jätteiden energiahyödyntämiselle on tilausta. Tämä osin siksi, että jätteiden erilliskeräyksen ja kierrätysasteen noustessa kerätään myös heikompilaatuista jätettä. Kun samalla tuotteiden laatuvaatimukset kasvavat, kierrätykseen kelpaamattoman jätteen määrä samoin kuin prosessihävikin määrä kasvaa. Nuo jätejakeet on parempi ohjata energiahyötykäyttöön  kuin kaatopaikoille.

Sisämarkkinat ovat EU:n ydintä. Niiden tehokas hyödyntäminen pitää olla myös osa jätteiden energiahyötykäyttöä. Se on tärkeää sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.

Esa Hyvärinen, johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum

A missed opportunity to show new direction for the energy recovery in the EU

Esa HyvärinenPosted by: Esa Hyvärinen

About two weeks ago the European Commission released a communication on the role of waste-to-energy in the circular economy. Based on the background studies the Commission had carried out, it was expected that the Commission would be able to give a new direction for the energy recovery. Unfortunately, this was not the case. On the contrary, the Commission is repeating the echoes from the past, failing to bring anything new to the table.

The paper put the waste hierarchy as the basis. This is an undisputed principle that I guess nobody is challenging. The interpretation the Commission gives to it is stuffy; the role of energy recovery of waste should be as limited as possible by making it difficult, unwanted, expensive and, in many ways, complicated. I was expecting a different approach: how to ensure that non-recyclable waste is destined to energy recovery instead of landfills and generated energy is used efficiently to satisfy power and heat demands of customers, and what kinds of EU policies should be in place to ensure that.

Let’s make the internal market work properly

The strength of the EU lays in its internal market. However, the Commission clearly denies that in this paper by taking a national approach to waste management. The European Commission points out that in some countries there is overcapacity in waste-to-energy, while other countries have practically no such capacities. Furthermore, the capacity issue is poorly analysed in the paper. It only refers to “dedicated incineration capacity for municipal waste” – even though there are certain and relevant commercial and industrial non-recyclable waste streams destined to energy recovery as well.

As a solution to this issue, the Commission is suggesting that countries with overcapacity (which we think is debatable) should close their capacities and others should build new waste-to-energy capacity! Why not make the internal market work properly in this matter and use the existing capacities in an efficient manner? This is not done, even in spite of the fact that the paper clearly recognises that at the EU level overcapacity does not exist or is foreseen. Taxing waste-to-energy operations is one of the solutions proposed to limit capacities. Such a tax would clearly put an additional financial burden on energy recovery of waste and increase the economic viability of landfilling without really boosting quality recycling.

It is true that waste is transported even very long distances for recycling operations and that is considered perfectly normal. Transportation of waste for energy recovery would be well justified from environmental and economic point of views if the alternatives are landfilling or incineration with low or no energy recovery domestically.

The paper also omits the mutually supportive roles of recycling and energy recovery of waste.

More energy recovery and less landfilling

In my view, the paper and the thinking behind it positions energy recovery of waste against recycling and other recovery methods. A better way would be to see energy recovery of waste against landfilling, which is lower on the hierarchy and a primary challenge for the circular economy. Eurostat statistics does not support the claim that countries with higher rates of energy recovery would have low recycling rates. On the contrary, countries with high energy recovery rates tend to have high recycling rates, too, and very low landfilling rates.

The paper also omits the mutually supportive roles of recycling and energy recovery of waste. Both of them support high-quality waste management operations; for instance, metals and minerals are collected from bottom ash for recycling after energy recovery. Increasing recycling rates as well as quality requirements for recycling would lead to increasing sorting rejects and recycling residues. Energy recovery could be the ideal solution for these and many other waste streams.

If I had been in the Commission…

…my paper would have looked very different. I would have started from the waste hierarchy, but my interpretation of it would have been very different and it would have looked for ways to ensure that non-recyclable waste is destined for energy recovery instead of landfills. I would have studied how the well-functioning internal market could contribute to the efficient use of existing and possibly new energy recovery of waste capacities, rather than closing capacities in some countries and building new capacities in others.

Limiting the approach only to mixed municipal waste does not give a full picture of the situation, as many commercial and industrial waste streams are generating non-recyclable waste streams. And I would have put a lot of emphasis on understanding and promoting mutually supportive measures for both recycling and energy recovery. Without question, I would have also focused strongly on improving definitions and statistics. Depending on if the recycling rate of municipal waste is defined as waste collected for recycling instead of as waste that is actually entering to recycling, the outcomes vary considerably and, in fact, are not comparable.

Esa Hyvärinen
Vice President, Public Affairs, Fortum

Menetetty mahdollisuus näyttää uutta suuntaa jätteiden energiakäytölle EU:ssa

Esa HyvärinenPosted by: Esa Hyvärinen

Euroopan komissio julkaisi parisen viikkoa sitten tiedonannon jätteiden energiakäytöstä kiertotaloudessa. Komission tiedonantoa edeltäneiden taustaselvitysten perusteella saattoi odottaa, että nyt näytetään uutta suuntaa jätteiden energiahyötykäytölle. Eipä näytetty. Uusien avauksien sijaan saimme lähinnä tuulahduksia menneisyydestä.

Tiedonannon perustana on EU:n jätehuollon viisiportainen hierarkia. Siinä jätteen synnyn ehkäisy on jätehuollon kannalta ensisijainen ja jätteen loppusijoitus kaatopaikalle viimeinen ratkaisu. Tämä on kiistaton periaate, jota kukaan ei kyseenalaista. Komission tulkinta vain tekee siitä tunkkaisen: jätteen hyödyntäminen energiakäyttöön halutaan niin vähäiseksi kuin mahdollista tekemällä siitä vaikeaa, ei-toivottua, kallista ja kaikin puolin mutkikasta. Itse olisin odottanut lähestymistapaa, jossa EU-politiikan keinoin varmistetaan, että kierrätykseen sopimaton jäte ohjataan kaatopaikkojen sijaan energiakäyttöön, ja että syntynyt energia hyödynnetään tehokkaasti asiakkaiden tarvitsemana lämpönä ja sähkönä.

Sisämarkkinan edut käyttöön

EU:n vahvuus on ollut sisämarkkina. Tässä tiedonannossa komissio kuitenkin kiistää sisämarkkinan olemassaolon lähestymällä jätehuoltoa pelkästään kansallisista lähtökohdista. Komissio nimittäin tähdentää, että muutamissa maissa olisi ylitarjontaa jätteiden energiakäyttöön tarkoitetusta kapasiteetista kun taas toisissa maissa kapasiteettia ei ole lainkaan. Kapasiteetin käsite on itsessään määritelty tiedonannossa kehnosti. Se viittaa ainoastaan “yhdyskuntajätteen polttoon keskittyvään kapasiteettiin”, vaikka todellisuudessa monet kaupan ja teollisuuden ei-kierrätettävät jätteet ohjautuvat nyt ja jatkossakin energiakäyttöön.

Korjaaviksi toimiksi komissio ehdottaa, että ylikapasiteettimaiden tulisi sulkea nykyistä kapasiteettiaan ja toisten rakentaa uutta! Miksi ihmeessä tässä tilanteessa ei hyödynnetä sisämarkkinaa ja käytetä olemassa olevaa kapasiteettia tehokkaasti? Siihen johtopäätökseen ei kuitenkaan tulla, vaikkakin tiedonannossa selkeästi todetaan, ettei koko EU:n tasolla ole ylikapasiteettia nyt eikä näköpiirissä. Yhtenä ratkaisuna kapasiteetin rajoittamiseen ehdotetaan jätteen energiahyötykäytön verottamista. Sellainen vero lisäisi selvästi jätteiden energiakäytön kustannuksia ja tekisi taloudellisemmaksi sijoittaa jätteet kaatopaikoille. Miten tämä malli nyt kannustaa tehokkaaseen ja laadukkaaseen kierrätykseen?

Jätteitä kuljetetaan nykyisin hyvinkin pitkiä matkoja kierrätettäväksi ja sitä pidetään täysin luonnollisena asiana. Jätteen kuljettaminen energian hyötykäyttöä varten tulisi olla ihan yhtä lailla perusteltua ympäristö- ja talousnäkökulmasta. Etenkin silloin, kun vaihtoehtona on jätteiden loppusijoitus kaatopaikalle tai sellainen jätteiden poltto, jossa energiaa hyödynnetään vain vähän tai ei lainkaan.

Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan.

Enemmän hyötykäyttöä ja vähemmän kaatopaikkoja

Komission tiedonanto ja ajattelu sen takana asettaa jätteiden hyödyntämisen energiantuotannossa vastakkain kierrätyksen ja muun hyötykäytön kanssa. Mielestäni oikeampi tapa olisi nähdä jätteiden energiahyötykäyttö etusijaisena kaatopaikka sijoittamisen suhteen, mikä on kiertotalouden ensisijainen haaste. Eurostatin tilastot eivät tue sitä väitettä, että maat, joissa jätteiden hyötykäyttö energiantuotannossa on yleistä, kierrätettäisiin vähemmän. Sen sijaan on niin, että maissa, joissa jätteiden hyötykäyttöaste on korkea, on myös korkea kierrätysaste ja jätettä päätyy vähemmän tai ei ollenkaan kaatopaikoille.

Tiedonanto jättää myös huomioimatta sen, että kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen energiantuotannossa tukevat toisiaan. Molemmat edistävät laadukasta jätehuoltoa, kun erityisesti metallit ja mineraalit otetaan talteen pohjatuhkasta kierrätystä varten energiahyötykäytön jälkeen. Korkea kierrätysaste ja kasvavat laatuvaatimukset kierrätetyille tuotteille lisäävät lajittelu- ja prosessirejektien ja siten polttoon sopivien jätejakeiden määrää.

Jos olisin komissiossa..

… tiedonantoni näyttäisi hyvin erilaiselta. Lähtökohtani olisi jätehierarkia, mutta tulkintani toisenlainen. Tähtäisin sen varmistamiseen, että ei-kierrätettävä jäte päätyy energiakäyttöön kaatopaikkojen sijaan. Tarkastelisin, kuinka sisämarkkinat saadaan toimimaan parhaiten jätteiden energiahyötykäyttöön soveltuvan kapasiteetin tehostamisessa ilman olemassa olevien laitosten sulkemisia ja uusien rakentamista.

Näkökulman rajoittaminen vain yhdyskuntajätteeseen ei piirrä todellista kuvaa koko tilanteesta, sillä monet kaupalliset ja teolliset toimijat tuottavat ei-kierrätettävää jätevirtaa. Pyrkisin siksi myös ymmärtämään, kuinka voisimme yhdessä edistää kierrätystä ja jätteiden energiahyötykäyttöä tukevia mittareita. Niinpä panostaisin paljon määritelmien ja tilastojen parantamiseen. Pelkästään yhdyskuntajätteen kierrätysasteen laskentatapa vaihtelee jäsenmaiden välillä niin paljon, että niiden vertailtavauus on olematonta.

Esa Hyvärinen
Johtaja, Public Affairs, Fortum

Biomass – a burning issue in 2016

Kari KankaanpääPosted by Kari Kankaanpää 3.6.2016

Year after year biomass remains a highly debated topic and continues to invoke feelings – both for and against. Why is biomass such a controversial issue and why is it topical right now?

The European Commission is preparing a sustainable bioenergy policy for the period after 2020. The first stage of the process, a public consultation, was closed on May 10th. It sparked interest, indeed: the Commission received almost 1,000 responses. The Commission’s proposal is due later this year. Parallel to this, many member states are discussing the future of their subsidy schemes for renewable energy, including biomass.

These two issues are a major challenge for the future use of biomass. This moment must be seized – this is the right timing for debate.

Biomass responds both to global and local challenges

In the aftermath of Paris COP21, the role of biomass is even more important. It is a crucial part of a sustainable energy system and a major asset for energy transition: renewable, carbon-neutral, mainly local and domestic – the only renewable energy form replacing fossil fuels in the production of electricity, heat, cooling, and traffic fuels.

Biomass is responding to several challenges: global climate change, resource efficiency and security of supply. Bioenergy production generates local economic benefits, improves employment and creates wellbeing for the rural economy.

Win-win – no conflict between various uses of biomass

Due to its versatility, biomass is a desired raw material for many purposes. A well-functioning biomass market and a level playing field for competition between the various uses of biomass has to be enabled. In the Nordic countries, we have plenty of raw material for all purposes, as does the whole EU. There is potential to increase the harvesting rate (currently 60-70% of annual forest growth in the EU) and, consequently, the amount of residues available for bioenergy production.


We all should stand on the same side and see an increasing use of biomass as a win-win situation both for the energy industry and other industries. There is no contradiction between the energy and industrial uses of biomass, as most solutions benefit both of them. Markets and economic operators – not politicians – should decide on how biomass is used for various purposes.

No cascading use – resource efficiency is the key

Recently, the principle of cascading biomass use has entered into the debate. The principle implies that the same biomass should be used more than once, starting with material use and energy conversion would typically be the last step in the hierarchy. However, in many markets energy conversion may be the only economically viable or available option for the use of biomass resources. Therefore, a rigidly implemented cascading principle is not appropriate.

Instead, resource efficiency has to be a key criterion steering the use of biomass between the different end uses. In energy production, biomass is most efficiently utilised in advanced CHP plants in connection with district heat production or in other CHP-integrated processes. In these cases, by-products and residues are combusted with an overall efficiency of up to 90%. Total efficiency can be further increased in advanced solutions where e.g. biofuel or bio liquid production is integrated into a CHP plant. Much more efficient than combusting high-quality round wood in condensing power plants, which have efficiency rates seldom reaching 40%.

Sustainability criteria to target the origin of biomass

Uncertainty over the sustainable use of biomass is increasing. Carbon debt and biodiversity are among the most debated issues. Regarding solid and gaseous biomass, the current situation, consisting of different national legislations and private initiatives, is creating uncertainty and sometimes makes trade more complicated. EU-wide harmonised and binding sustainability criteria for all biomass and targeting the origin of biomass, regardless of its end use, is needed. These criteria should enable increased use of biomass while minimising administrative burdens or related costs. The criteria should not unnecessarily reduce the competitiveness of biomass: in many cases, biomass competes with fossil fuels, which generally have no requirements to demonstrate sustainability.

I’m fully convinced that the Nordic way of managing and using our forests is sustainable. We have to convince the EU decision-makers of this, and therefore a common Nordic voice is a necessity.

Forests in the Nordic countries are already subject to several sets of legislation and to voluntary sustainable forest management (SFM) certifications. The future EU policy should take into account this existing framework. In proving the sustainability of forest biomass, a practical and transparent approach based on sustainable forest management is a necessity.

Subsidies to be gradually removed

Fragmented and constantly changing biomass subsidy schemes in the EU distort the functioning of the energy and biomass markets, prompt the unnecessary transport of biomass, reduce investment willingness and diminish the overall efficiency of pursuing the renewable energy targets.

Subsidies for biomass, as for other mature renewable energy technologies too, have to be gradually phased out and the EU ETS alone has to steer further investments in biomass and fuel choice in existing plants. Should subsidy policies continue, they have to be technology-neutral and preferably regionally harmonised.

Read more:
Fortum Energy Review: More sustainable, less subsidised biomass

Kari Kankaanpää
Senior Manager, Climate Affairs