Suomi on edelläkävijä sähkön tuntihinnoittelun hyödyntämisessä

Tommy wikström Posted by: Tommy Wikström
06.06.2014

 

Kuluttajat kysyvät toisinaan, mitä järkeä on kerätä sähkön kulutustietoja 8760 tunnilta vuodessa? Tuntikulutustieto antaa sähkönmyyjille mahdollisuuden kehittää uusia kuluttajia hyödyttäviä tuotteita ja palveluja. Näiden avulla asiakkailla on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet säästää energiaa ja rahaa sekä vaikuttaa ympäristöjalanjälkeensä.

Ideana tuntihinnoitellussa sähkösopimuksessa on yhdistää tunneittain tapahtuva sähkökulutus Nord Pool -sähköpörssin vastaavien tuntien hintoihin. Näin syntyy asiakkaan todelliseen sähkönkulutukseen perustuva sähkölasku, jonka loppusummaan asiakas voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa. Continue reading Suomi on edelläkävijä sähkön tuntihinnoittelun hyödyntämisessä

Päästökaupan sietämätön moniulotteisuus

Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
24.3.2014

EU otti käyttöön hiilidioksidin päästökaupan ensimmäisenä maailmassa vuoden 2005 alussa. Päästökauppajärjestelmä pyrkii vähentämään energiateollisuuden ja energiavaltaisen valmistavan teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä markkinaehtoisesti.

Päästöjen hinta on kaikille järjestelmän piiriin kuuluville laitoksille sama koko EU:n alueella. Energian tuotannolle ja teollisuudelle tämä tarkoittaa sitä, että päästöistä joko maksetaan tai niitä vähennetään erilaisin toimin, esimerkiksi investoimalla energiatehokkuuteen. Yritys valitsee, kumpi sille on edullisempi vaihtoehto. Continue reading Päästökaupan sietämätön moniulotteisuus

Ilmastonmuutoksen torjuminen on tehtävä viisaasti – tässä 5 keinoa

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
22.10.2013

Kuulun siihen sukupolveen, jolle ilmastonmuutoksen torjuminen on itsestään selvää. Siihen on pyrittävä, eikä siitä voi poiketa. Energiantuotanto ja -kulutus vastaavat valtaosasta maailman hiilidioksidipäästöjä, ja sähköntuotannon osuus päästöistä on jo yksin noin kolmannes. Uskon kuitenkin että, jos ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset nousevat liian korkeiksi, se voi vahingoittaa niin talouksiemme kilpailukykyä kuin hyvinvointiammekin, ja voi menettää suuren osan väestön kannatuksesta.

EU:ssa keskustellaan päästöjen vähentämisestä 80  prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on vaativa, mutta täysin mahdollinen nykyteknologialla. Kysymys on loppujen lopuksi investoinneista, investoinneista ja vielä kerran investoinneista. Eri arvioiden mukaan Euroopassa tarvitaan vuoteen 2050 mennessä jopa kuuden biljoonaan (eli 6 tuhannen miljardin) euron edestä investointeja uuteen energiantuotantoon ja -infrastruktuuriin.

Onkin syytä kysyä onko nykyinen kehitys Euroopassa oikeansuuntainen?

Viime vuonna uusi, tukiin perustuva sähköntuotanto sai Euroopassa lähes kolminkertaisen hinnan sähkön tukkumarkkinahintaan verrattuna. Siten esimerkiksi saksalainen kuluttaja maksaa sähkölaskussaan tukkumarkkinahinnan lisäksi puolitoistakertaisen lisän uusiutuvan energian tukimaksua. Lisäksi tulevat vielä verkkomaksut ja energiaverot, jolloin tukkuhinnan osuus sähkölaskusta on enää vain viidennes.

Kun päästöoikeudet myydään halvalla ja sähkön tukkumarkkinahinnat ovat pudonneet, kulutuksen mukaan joustava, kaasulla tuotettu sähkö on joutunut antamaan tilaa saastuttavammalle rusko- ja hiililauhteelle.

Mikä siis ratkaisuksi?

Ristiriitaiset poliittiset tavoitteet ovat luoneet nykyisen tilanteen, mutta se tarkoittaa myös että johdonmukaisella ja rohkealla politiikalla pääsemme tilanteesta eteenpäin. Seuraaviin asioihin olisi puututtava:

  1. Euroopan unionin on selkeytettävä mahdollisimman pian vuoteen 2030 tähtäävät energia- ja ilmastotavoitteet. Tärkeintä on määrittää mikä on päätavoite vuonna 2030 (päästöjen vähennys, uusiutuvien kasvu vai energiatehokkuus) ja sen tavoitetaso. Tiukan päästötavoitteen olisi oltava ykkössijalla ja muut tavoitteet tukevat tätä päämäärää.
  2. EU:n päästökauppajärjestelmä on ehostettava mahdollisimman pian. Nykyisellään päästökauppajärjestelmä ei ohjaa energiantuotantoa tai investointeja, koska päästöoikeuksien hinta on aivan liian alhainen etenkin uusiutuvien energianlähteiden avokätisiin tukiin verrattuna.
  3. Uusiutuviin lähteisiin perustuvaa tuotantoa on lisättävä, mutta markkinaehtoisesti. Valitaanpa sitten mikä tahansa kehityspolku, uusiutuvan energian osuus tulee kasvamaan. Ja niin sen pitääkin. Mutta myös näiden energianlähteiden ulkoiset vaikutukset on otettava huomioon. Uusiutuvien energianlähteiden on kyettävä kattamaan myös balansointikustannuksensa, jotta järjestelmä pysyy tasapainossa.
  4. Uusiutuvien energianlähteiden kasvua pitäisi tukea päästöoikeuden hinnan sekä tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatioiden tukemisen kautta, ei tuotantotuilla. Uskon, että rohkea tuki tutkimukseen ja tuotekehitykseen on tehokkain tapa lisätä cleantech-teknologiaa ja vihreää kasvua Euroopassa.
  5. Lopuksi Euroopassa on oltava yksi yhteinen energiamarkkina-alue, jossa on kaikille samat säännöt.

Simon-Erik