Miksi Fortumin tuuli- ja aurinkoenergia sopii yhteen Uniperin kanssa?

Kari Kautinen

Posted by: Kari Kautinen
2.11.2017

Ilmoitimme syyskuussa sopimuksestamme E.ONin kanssa, jonka mukaisesti E.ONilla on oikeus myydä noin 47 prosentin omistusosuutensa Uniperissa Fortumille. Saksan lain mukaisesti teemme myös ostotarjouksen kaikille Uniperin osakkeenomistajille. Uutisoinnin jälkeen osan katse kiinnittyi siihen, että Uniperin tuotannosta 80 prosenttia perustuu fossiilisiin polttoaineisiin – suurimmaksi osaksi kaasuun. Sen jälkeen ryöpsähtivät kysymykset: Kuinka investointi edistää muutosta kohti puhtaampaa maailmaa? Miten Uniper istuu Fortumin tavoitteeseen johtaa muutosta kohti vähäpäästöistä energiajärjestelmää?

Kerron mielelläni, miten. Olen nimittäin yksi Uniper-järjestelyn arkkitehdeistä Fortumissa, sillä vastaan yhtiön yritysjärjestelyistä. Niiden rinnalla vastaan yhtiön tuuli- ja aurinkoenergiasta.

Vakaa taloudellinen tuotto takaa investoinnit uusiutuvaan energiaan

Olemme Fortumissa kehittäneet viime vuodet määrätietoisesti tuuli- ja aurinkoenergian liiketoimintaamme, missä haluamme kasvaa merkittäväksi toimijaksi. Esimerkiksi tuulivoimaa pidämme yhtenä kaikkein kilpailukykyisimmistä tuotantomuodoista tulevaisuudessa täällä Pohjolassa. Tuuli- ja aurinkoenergian investointikohteet valitsemme huolella. Tavoitteena on investoida sinne, missä olosuhteet ovat parhaat juuri kyseiselle tuotantomuodolle.

Parhaillaan meillä on rakenteilla tai suunnitteilla tuulivoimaa Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Aurinkoenergiaa olemme rakentaneet Intiaan parin vuoden sisällä yli 170 MW ja haemme edelleen kasvua. Tavoitteenamme on investoida Intian aurinkoenergiahankkeisiin noin 200-400 miljoonaa euroa. Odotamme Uniper-sijoituksemme tarjoavan Fortumille hyvää tuottoa, joka osaltaan mahdollistaa kestävien energiaratkaisujen kehittämisen ja toteuttamisen myös jatkossa.

Energiajärjestelmän muutos vaatii aikaa

Mitä pidempään olemme toimineet tuuli- ja aurinkovoiman parissa, sitä enemmän ymmärryksemme on kasvanut koko energiajärjestelmästä. Näemme Fortumissa kirkkaasti, että tulevaisuuden energiajärjestelmän on oltava varma, ketterä ja puhdas. Samalla sen on kyettävä turvaamaan kohtuuhintaisen energian saatavuus eurooppalaisille kuluttajille ja teollisuudelle Vaikka jokainen meistä kuinka toivoisi, ei uusiutuva energia yksin ole ratkaisu globaalisti kasvavaan energiantarpeeseen nykytilanteessa.

Energiajärjestelmän muutos vähäpäästöiseksi ja uusiutuvaksi ei tapahdu sormia napsauttamalla yhdessä yössä. Miksi? Muun muassa siksi, että ihmiskunta ei ole ratkaissut energian varastointia suuressa mittakaavassa kannattavasti. Siksi tarvitsemme ainakin seuraavina vuosikymmeninä vaihtelevasti tuottavien uusiutuvien rinnalle vakaata tuotantoa, joka varmistaa yhteiskunnan toimivuuden kaikkina aikoina.

Lisäksi tarvitsemme ketterästi säätyvää tuotantoa varmistamaan energiansaanti silloin, kun ei tuule eikä aurinko paista. Meillä Pohjoismaissa nopeana säätövoimana toimii vesivoima. Samaa vaihtoehtoa yhtä isosti ei monilla mailla – kuten esimerkiksi Saksalla – ole. Silloin on turvauduttava kaasuun. Silloin on turvauduttava muuhun säätövoimaan. Uniperin kaasuvoimalaitokset, ja toki myös vesivarastoihin perustuva pumppuvoima, ovat tehokkaita keinoja kääntämään sähköntuotantoa vähäpäästöisempään suuntaan Euroopan päästötavoitteiden mukaisesti.

Ymmärrys siitä, miten eri tuotantomuodot toimivat yhdessä energiajärjestelmässä ja miten tuotanto muuttuu energiakäänteen edessä, on erittäin tärkeä. Uniperin monipuolinen tuotantorakenne (vesi- ydin- ja lauhdevoimaa) ja laaja maantieteellinen peitto (Saksa, Venäjä, Ruotsi, Alankomaat, Iso-Britannia ja muut markkinat) täydentävät hyvin Fortumin omaa toimintaa.

Olemme Fortumissa sijoittamassa samanaikaisesti sekä puhtaaseen uusiutuvaan energiaan että Uniperin myötä lisää vakaaseen ja säädettävään tuotantoon. Minulle tämä yhdistelmä merkitsee energia-alan toimijan yhteiskuntavastuuta: edistämme vauhdilla muutosta kohti vähäpäästöistä energiajärjestelmää samalla, kun huolehdimme, että valoa ja lämpöä riittää silloinkin kun pilvi peittää auringon ja tuuli tyyntyy. Uskon, että Fortum vastuullisena puhtaan energian edelläkävijänä tulee olemaan paras mahdollinen kumppani Uniperille.

Kari Kautinen, M&A and Solar & Wind Development -yksikön johtaja, Fortum

Energiamarkkinat Uusiutuvat energianlähteet

Uusiutuvalle sähkölle tuotantotukea vain ylimenokauden ajan

Posted by: Joonas Rauramo ja Simon-Erik Ollus
4.5.2017

Suomen hallituksen tavoitteena on pyrkiä fossiilisista polttoaineista puhtaaseen uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti. Uusiutuvan sähkön tuotantoa aiotaan lisätä 2 TWh tukemalla kilpailukykyisimpiä investointeja vuosien 2018-2020 kilpailutuksissa. Energia- ja ilmastostrategiassa on linjattu, että tuotantotuki on ylimenokauden ratkaisu matkalla kohti markkinaehtoisuutta.

Maatuulivoima jo kannattavaa ilman tukiakin

Vaikka tuki on hallituksessa nimetty teknologianeutraaliksi, on julkinen keskustelu pyörinyt pitkälti tuulivoiman ympärillä. Näkemyksemme mukaan kustannustehokkain tapa edistää tuulivoiman lisärakentamista jatkossa on varmistaa sähkö- ja päästöoikeusmarkkinoiden tehokas toiminta. Tuolloin maatuulivoima on kilpailukykyistä ilman tukiakin.

Uusinvestoinneissa maatuulivoima on jo nyt edullisinta sähköntuotantoa Pohjoismaissa. Hyvillä alueilla tuotantokustannukset ovat Suomessakin noin 40 €/MWh. Ruotsissa – missä tuuliolosuhteet ja kustannustaso ovat aivan vertailukelpoisia Suomen kanssa –  hankkeita on toteutettu jopa alle 30 €/MWh markkinahinnoilla, joissa on jo mukana sertifikaatin hinta.

Tuulivoimatuotannon kustannusten odotetaan yhä laskevan ja esimerkiksi turbiinivalmistaja Nordex arvioi, että tehokkaammat turbiinit alentavat kustannuksia 13-31 % vuosina 2016-2020.

Tulevan uusiutuvan sähkön tukimekanismin tulee valmistaa alan toimijoita täyteen markkinaehtoisuuteen.

Liiketoimintariski kuuluu yrityksille – ei veronmaksajille

Tulevan uusiutuvan sähkön tukimekanismin tulee valmistaa alan toimijoita täyteen markkinaehtoisuuteen, missä sähkön tuottaja vastaa hintaan ja tuotannonvaihteluihin liittyvistä riskeistä. Kilpailutettu kiinteän preemion tukimalli, jossa tuottaja myy sähkön markkinoille ja saa markkinahinnan lisäksi kiinteän tuen megawattituntia kohden (x €/MWh) vastaa mielestämme parhaiten näitä periaatteita.

Tuulivoima-ala on liputtanut viime aikoina ns. liukuvan preemion puolesta. Siinä sähkömarkkinariski siirtyisi veronmaksajille ja investoijat tekisivät hankkeita alhaisemmalla pääoman tuotolla (kts. kuva).

preemiotKuva: Kiinteän preemion ja liukuvan preemion tukimallien perusperiaatteet

 

Mielestämme on yritysten – ei veronmaksajien – tehtävä kantaa liiketoimintariskit ja järjestää hankkeiden rahoitus. Tuulivoiman tuottajat voivat suojautua hinnanvaihteluilta markkinaehtoisesti esimerkiksi pitkän aikavälin sopimuksilla (PPA, Power Purchase Agreement) tai finanssijohdannaisilla, mikä mahdollistaa alhaiset rahoituskustannukset projekteille niiden omistusrakenteesta riippumatta. Markkinaehtoiset suojaukset toisivat myös lisää likviditeettiä futuuri- ja PPA-markkinoille ja tehostaisivat osaltaan markkinoiden toimintaa.

Kilpailutettava 2 TWh:n tuotanto on hyvin rajallinen, joten kilpailu pitää tuesta aiheutuvat lisäkustannukset veronmaksajille maltillisina. Näkemyksemme mukaan eri mallien kustannukset olisivat hyvin lähellä toisiaan, mutta kiinteän preemion mallissa selvästi paremmin ennustettavissa. Kustannusten kannalta on oleellista hyödyntää tuulipuistojen mittakaavaedut. Kilpailutuksia ei kannata pilkkoa liian pieniin huutokauppoihin ja 2-3 huutokauppaa onkin riittävä määrä 2 TWh:n kilpailutukseen. Tuki tulee rajata esimerkiksi 8-10 vuoteen, jotta sen vaikutukset markkinoilla jäävät kestoltaan lyhytaikaisiksi.

Nähtäväksi jää, millaiseksi teknologianeutraali tuki loppumetreillä muotoutuu. Tärkeää on joka tapauksessa muistaa, että vesi-, bio- ja aurinkosähkön tulee olla kilpailussa samalla lähtöviivalla tuulivoiman kanssa.

Joonas Rauramo, kehitysjohtaja, tuuli- ja aurinkoliiketoiminta, Fortum
Simon-Erik Ollus, johtaja, sähkökauppa ja tuotannonohjaus, Fortum

Energiamarkkinat Energiantuotanto Energiapolitiikka Sähköntuotanto Uusiutuvat energianlähteet

Takuuhintakaan ei korjaa energiamarkkinaa

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
9.9.2016

St1:n energiajohtaja Jari Suominen nostaa esille energiamarkkinoiden haasteet kirjoituksessaan (TE 28/2016).  Suominen toteaa aivan oikein, että epävarmuus energia-alalla on kasvanut, mutta miksi? Poliittisen käsiohjauksen eli uuden tuotannon merkittävien tuotantotukien vuoksi sähkön markinahinta ei enää heijasta tarvittavan sähköntuotannon todellisia kokonaistuotantokustannuksia. Tuetulla sähköntuotannolla ei ole hintariskiä, eikä se joudu vastaamaan energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävarmuudesta. Markkinasignaalien välittämä viesti kysynnästä ei ohjaakaan uusiutuvan energian investointeja, vaan päätökset perustuvat saataviin tukiin.

Maallikkokin ymmärtää, että kaupallisen kahvilan pyörittäminen on vaikeaa, jos yhteiskunta jakaa kadun toisella puolella pullaa ja kahvia ilmaiseksi ohikulkijoille. Sähkömarkkina on tämän tapaisessa tilanteessa. Ennen pitkään kaikki kaupallinen tuotanto on pulassa, ja järjestelmään syntyy vakavia teho-ongelma.  Järjestelmästä häviää jousto, joka varmistaa tehon riittävyyden myös kylmimpinä pakkaspäivinä, kun aurinko ei paista eikä tuuli puhalla.

Suominen haluaa kilpailutetun takuuhinnan jatkossakin uudelle tuotannolle.  Takuuhinta kypsille teknologioille varmistaisi toki poliittisesti sovitun uuden volyymin syntymisen, mutta samalla se entisestään pahentaisi sähkömarkkinan toimivuutta. Syntyisi kahden kerroksen tuottajia. Toiset saavat valtiolta taattua tulovirtaa ilman vastuuta energiajärjestelmälle aiheuttamastaan epävakaudesta (kuten vaihtelevan tuulivoiman tapauksessa). Samalla tuotanto, joka pystyy vakauttamaan energiajärjestelmän ja varmistamaan toimitusvarmuuden, jätetään kärvistelemään markkinahinnan varassa.  Kansantalouden, toimitusvarmuuden tai investointi-ilmapiirin kannalta kyseinen skenaario ei ole optimaalinen.  Parempi olisi eheyttää energiamarkkinat ja antaa kaiken energiatuotannon toimia samoilla ehdoilla samoilla markkinoilla. Päästökauppa taas varmistaa, että energia-ala siirtyy kustannustehokkaasti päästöttömyyteen ja kasvattaa uusiutuvan energiatuotannon osuutta. Tämä olisi ehdottomasti kustannustehokkain tapa parantaa alan investointivarmuutta.

Simon-Erik Ollus
johtaja, sähkökauppa ja tuotannonohjaus, Fortum

Kirjoitus on julkaistu Talouselämä-lehden Tebatti-osiossa 2.9.2016 ja Talouselämän verkkosivuilla 9.9.2016

Energiamarkkinat Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka

Integroidun sähkömarkkinan arvo Suomelle

Tuomas_Harju-60x60 Posted by Tuomas Harju, 31.3.2016

 

Sähköntuonnilla ja rajasiirtokapasiteetilla on merkittäviä rahallisia hyötyjä Pohjoismaille – etenkin Suomelle. Kansallinen energiapolitiikka on kuitenkin dominoinut viimeaikaista keskustelua alueellisen tehokkuuden ja toimivuuden parantamisen sijaan. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna kansalliset ratkaisut eivät ole erityisen kannattavia, koska pohjoismainen energiajärjestelmämme toimii alueellisesti hyvin tehokkaasti eri tuotantomuotojen täydentäessä toisiaan. Arvioidaksemme pohjoismaisesta järjestelmästä koituvaa hyötyä mallinsimme Suomen sähköntuotantojärjestelmän ilman pohjoismaisia siirtoyhteyksiä tai muita tuontimahdollisuuksia – itsenäisenä markkina-alueena.

Tavoitteena oli rakentaa yksinkertainen malli, joka olettaa, että markkinat toimivat tehokkaasti ja markkinoilla vallitsee täydellinen tieto polttoaineiden hinnoista. Vesi- ja tuulivoimalle käytettiin toteutuneita energiamääriä. Mallissa investointipäätöksiä koskevaa tietoa rajoitettiin kuitenkin siten, että malli näkee polttoaineiden ja hiilidioksidin hinnat vain muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Lisäksi investointipäätös tehdään ainoastaan, jos markkinahinnan nähdään kattavan laitoksen kulut pitkällä aikavälillä. Käytännössä tästä seuraa, ettei markkinoilla ole ylikapasiteettia ja voimalaitokset ovat kannattavia. Mallin aloitusvuodeksi valittiin vuosi 2000, jonka jälkeen mallin annettiin rakentaa uutta sähköntuotantokapasiteettia kokonaiskysynnän kattamiseksi. Investointipäätökset perustuvat polttoaineiden senhetkiseen hintaan sekä teknologioiden keskinäisiin kustannuksiin.

Kuva1_polttoainejakauma

Kuva 1: Mallinnettu sähköntuotannon polttoainejakauma ja 2015 toteuma

Mallinnuksen tulokset kuvaavat hyvin energiajärjestelmässä ja polttoaineiden hinnoissa tapahtuneita muutoksia: Ensimmäisinä vuosina kaasu oli hinnaltaan kilpailukykyisin polttoaine, minkä seurauksena malli rakensi suhteellisen paljon kaasuvoimalaitoskapasiteettia siirtoyhteyksien puuttumisesta johtuvaan kapasiteettialijäämään. Myöhemmin kaasun kilpailukyky romahti hiileen verrattuna ja rakennettujen voimalaitosten tuotanto korvautui uusilla sekä vanhoilla hiililaitoksilla, mikä vastaa hyvin nykyistä tilannetta Suomessa. Pohjoismaisessa energiajärjestelmässä sähkön hinta määräytyy pääosin vesivoiman arvostuksen mukaan, kun taas mallissa määräävä tekijä on hiililauhteen marginaalikustannus (kaasulauhde mallinnuksen alkuvuosina), koska halpaa norjalaista ja ruotsalaista vesivoimaa ei ole Suomessa saatavilla.

Lopputulemana Suomen sähkönhinta olisi ollut n. 16 €/MWh korkeampi vuosina 2000-2015 ilman pohjoismaista siirtokapasiteettia ja muita tuontimahdollisuuksia. Kumulatiivisesti tämä tarkoittaisi yli 20 miljardin euron eroa alueellisen ja kansallisen sähköntuotantojärjestelmän välillä sekä merkittäviä hyvinvointitappiota. Voidaan myös ajatella, että Suomessa olisi rakennettu enemmän ydinvoimaa, mutta hintaero olisi tällöin laskenut yhdellä uudella laitoksella ainoastaan 2-4 €/MWh, koska fossiilinen lauhdevoima määrittäisi edelleen hinnan sähkömarkkinoilla. On hyvä huomioida, että todellisuudessa sähkönhinta on ollut laskussa viime vuosina pohjoismaisen ylikapasiteetin takia, mikä kasvattaa hintaeroa. Tästä huolimatta pohjoismaisen energiamarkkinan edut ovat huomattavia kansalliseen nähden.

Kuva2_kustannusero

Kuva 2: Kustannusero kansallisen ja pohjoismaisen sähkömarkkinan välillä

On todennäköistä, että omavaraisuus sähköntuotannossa lisäisi energian huoltovarmuutta Suomessa, mutta millä hinnalla? Korkeampi sähkön hinta ja riippuvaisuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista olisivat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuseriä. Meidän tulisi osin populistisesta julkisesta keskustelusta huolimatta miettiä, uskommeko kansallisen sähkömarkkinan hyötyihin vai pohjoismaiseen ja Euroopan laajuiseen markkinaan – uskommeko jäykkään ja kalliiseen vai joustavaan ja tehokkaaseen.

Tuomas Harju
Markkina-analyytikko, Fortum

 

Energiamarkkinat Energiantuotanto Energiapolitiikka Kilpailukyky Suomen energiapolitiikka Uncategorized

Suomen energiasektori haasteiden edessä

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
11.6.2015

Montelin järjestämässä Finnish Energy Dayssä 11.6.2015 tarkasteltiin Suomen energiasektorin nykytilaa monesta näkökulmasta. Puheenvuoron saivat niin käyttäjät, Pohjoismainen sähköpörssi kuin kaupankäynnin eri osapuolet. Ohjelmaan mahtuivat myös esitykset EU ETS -uudistuksen ja Venäjän vaikutuksesta pohjoismaiseen sähkömarkkinaan.

Omassa avauspuheenvuorossani toin esille tuottajan näkökulman Suomen energiasektorin haasteisiin:

Energiamarkkinat Energiapolitiikka Kilpailukyky

Onko Suomen sähkön tuontiriippuvuus ongelma?

Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
27.1.2015

Riittääkö sähkö tulevina pakkastalvina? Tänään julkaistiin Pöyryn tekemä arvio Suomen sähkötehon riittävyydestä ja sähköntuotannon kapasiteettirakenteen kehityksestä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Raportti korostaa, että Suomen kotimainen sähköntuotanto ei riitä kattamaan kulutusta huippukysynnän aikana. Ei tällä hetkellä eikä tulevaisuudessa. Osa Suomen sähkön kulutuksesta onkin tuonnin varassa.

Energiamarkkinat Energiantuotanto

Suomi on edelläkävijä sähkön tuntihinnoittelun hyödyntämisessä

Tommy wikström Posted by: Tommy Wikström
06.06.2014

 

Kuluttajat kysyvät toisinaan, mitä järkeä on kerätä sähkön kulutustietoja 8760 tunnilta vuodessa? Tuntikulutustieto antaa sähkönmyyjille mahdollisuuden kehittää uusia kuluttajia hyödyttäviä tuotteita ja palveluja. Näiden avulla asiakkailla on aikaisempaa paremmat mahdollisuudet säästää energiaa ja rahaa sekä vaikuttaa ympäristöjalanjälkeensä.

Ideana tuntihinnoitellussa sähkösopimuksessa on yhdistää tunneittain tapahtuva sähkökulutus Nord Pool -sähköpörssin vastaavien tuntien hintoihin. Näin syntyy asiakkaan todelliseen sähkönkulutukseen perustuva sähkölasku, jonka loppusummaan asiakas voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa.

Energiamarkkinat Uusiutuvat energianlähteet