Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
27.6.2016

Suomen hallituksen energia- ja ilmastostrategian perusskenaario valmistui jokunen aika sitten. Samalla käynnistyi elokuun loppuun jatkuva jakso, jonka aikana jokaisella meistä on tilaisuus kommentoida ja ehdottaa politiikkatoimia, joiden avulla Suomi voi täyttää EU:n 2030 energia- ja ilmastotavoitteensa.

Ylätason tavoitteena Suomen hallituksella on pyrkiä fossiilisista polttoaineista hiilettömään, puhtaaseen ja uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti. Tuemme Fortumissa vahvasti tavoitetta vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä energiantuotannossa alleviivaten sanaa ”kustannustehokkaasti”.

Mihin omaan napaan tuijottelu riittää energiamarkkinoilla?

Mielestämme kansallinen keskustelu energia- ja ilmastotavoitteesta on tärkeää, jotta kunkin maan luontaiset vahvuudet – kuten Suomessa bioenergia – voidaan perusteellisesti arvioida. Tällä tavoin voidaan luoda käsitys siitä, mitkä ovat juuri meidän vahvuutemme ja potentiaalimme vähähiilisen energiatulevaisuuden rakentamisessa. Ja nimenomaan kustannustehokkaasti.

Kustannustehokkuutta haettaessa pelkkä kansallinen näkökulma ei kuitenkaan riitä. Näemme Fortumissa, että tulevaisuudessa alueellisen yhteistyön merkitys energiamarkkinoilla kasvaa. Siksi kansallisissa strategioissa tulee nähdä laajempi kokonaisuus kuin vain oman maan rajat.

Tarvitsemme valmiutta koordinoida energia- ja ilmastopolitiikkaa alueellisesti, yhdessä Pohjoismaiden, Baltian ja EU:n kesken.

Markkinoiden yhteinen kehittäminen on kuluttajan etu

Toimivat alueelliset sähkömarkkinat tuovat merkittäviä kilpailukyky- ja hyvinvointihyötyjä. Hyvänä esimerkkinä ovat yhteiset Pohjoismaiset sähkömarkkinat. Fortumin tekemän laskelman mukaan vuodesta 2000 alkaen suomalaiset kuluttajat ovat hyötyneet pohjoismaisesta sähkön tukkumarkkinasta vähintään 20 miljardia euroa verrattuna siihen, että Suomen sähköhuolto olisi ollut pelkästään kansallisen sähkömarkkinan varassa.

Markkinoiden hyödyntämisessä on kuitenkin jääty puolitiehen, sillä kytkös tukku- ja vähittäismarkkinoiden välillä on puutteellinen. Kaikkien Pohjoismaiden on kehitettävä vähittäismarkkinoitaan voidakseen aidosti hyödyntää älyverkkojen ja digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia. Kehitystyötä voi jokainen maa toki tehdä erikseen, mutta ratkaisujen kaupalliseen hyödyntämiseen kansalliset vähittäismarkkinat ovat Pohjoismaissa turhan pieniä. Yksin tehdessä erityisesti kuluttajille merkittäviä tehokkuushyötyjä jää saamatta.

Mainettaan parempi päästökauppa ohjaa jo oikeaan suuntaan

On myös muistettava, että Suomi kuuluu EU-laajuiseen päästökauppajärjestelmään ja kansallisissa toimissamme tulee välttää päällekkäistä ohjausta päästökaupan kanssa. Myös verotuksen tulee olla linjassa energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa. Jos päästöttömiä sähköntuotantomuotoja halutaan kannustaa, ei niitä tule verottaa muita enemmän esimerkiksi korkeammalla kiinteistöverolla.

Päästökauppa on mainettaan parempi työkalu. Toki sen lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä kuten kannustimia uusien innovaatioiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Määrälliset tavoitteet päästöille, uusiutuvalle energialle tai energiatehokkuudelle pitäisi kuitenkin kohdistaa päästökaupan ulkopuolisille sektoreille, kuten esimerkiksi liikenteelle, rakennusten erillislämmitykselle ja jätehuollolle.

On hyvä tiedostaa, että vaikka Suomi lopettaisi kokonaan hiilen käytön sähkön ja kaukolämmön tuotannossa, ei se vähentäisi päästöjä, sillä kansallisella päätöksellä ei ole vaikutusta EU-tasolla asetettuun päästökattoon. Suomen päätös tekisi vain tilaa joillekin muille lisätä päästöjään. Vähän kuin siirtäisi Espoon Suomenojan voimalaitoksen Kirkkonummelle ja sanoisi Espoon päästöjen vähentyneen.

Toisaalta, jos päästökaupan ulkopuolelta siirretään päästöjä päästökaupan piiriin, on vähennys täysimääräinen. Jos esimerkiksi kaikki Suomen autot muutettaisiin sähköautoiksi, ei päästökaupan katto siitä nousisi ja polttomoottoriautojen aikaisemmat päästöt poistuisivat kokonaan. Päästökauppamaailmassa sähköauto on siten täysin päästötön riippumatta sähkön tuotantotavasta. Liikenteessä ovatkin strategian tavoitteiden kannalta kaikkein isoimmat haasteet, joiden taklaamiseksi tarvitaan kansallisia toimia, kuten juuri sähköisen liikenteen edistämistä.

Tukirahaa jatkossa vain uusien teknologiaratkaisujen kehittämiseen

On ihan oikeasti tärkeää, että energiapolitiikka ja lainsäädäntö, jolla tavoitteisiin pyritään, on mahdollisimman markkinalähtöistä.

Tukirahaa pitäisi varata vain lupaaville teknologioille, jotka eivät ole vielä kypsiä houkuttelemaan investointeja markkinaehtoisesti.

Vaikka nyt on jo linjattu tulevan tukimekanismin ominaisuuksia, olisi kuitenkin tärkeämpää ensin päättää siitä, mikä on Suomen tavoite. Jos halutaan edistää uusiutuvaa sähköntuotantoa, niin tehokkain keino olisi vahvistaa päästökaupan ohjausvaikutusta. Jos taas pääfokus on öljyn käytön vähentämisessä – kuten hallitusohjelman tavoitteet antavat ymmärtää – tarvitaan kansallisia toimia muun muassa sähköisen liikenteen edistämiseksi ja kaukolämmön kilpailukyvystä huolehtimiseksi.

Kustannustehokkuus on hyvä pitää mielessä myös skenaariotarkastelussa, jossa mietitään 100-prosenttisesti uusiutuvaan sähköön perustuvaa vaihtoehtoa vuoteen 2050 mennessä. Siinä on toki mietittävä paitsi uusiutuvaan energiaan siirtymisen kustannukset ja energiaturvallisuuden varmistaminen, myös kustannukset, jotka seuraavat siitä, että Suomessa suljettaisiin toimivia ydinvoimalaitoksia ennen niiden käyttöiän päättymistä.

Esa Hyvärinen
Johtaja, yhteiskuntasuhteet, Fortum

 

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s