Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
19.12.2013

Fortumin Suomen jakeluverkkojen strateginen arviointi ja myynti on herättänyt paljon julkista keskustelua. Pääosin keskustelu on perustunut faktoihin, kuten toivoimmekin, kun toimme aikeen julkisuuteen jo alkuvuonna. Osin mutkia on suoristeltu oikein reippaasti. Alla joitakin väärinkäsityksiä ja niiden oikaisut tuomaan väriä joulunajan keskusteluihin, jotka toivottavasti sujuvat ilman myrskyjä.

Asiakkaiden on jatkossa oltava yhteydessä Australiaan ja Kanadaan jos sähkö on ”kaputt all yö”

Näin ei ole. Uuden Fortumin verkot ostaneen verkkoyhtiön Suomi Power Networksin kotipaikka on Suomi. Yhtiöön siirtyvät Fortumista samat henkilöt, jotka ovat hoitaneet verkkoliiketoimintaa tähänkin asti.

Fortumin verkot ovat kansallisomaisuutta, jotka on rakennettu verovaroin

Fortum on hankkinut Suomen jakeluverkoistaan yrityskaupoin viimeisten 15 vuoden aikana.

Energian toimitusvarmuus Suomessa romahtaa, kun Fortumin jakeluverkot myydään ulkomaalaisille

Fortum omistaa Suomen jakeluverkoista noin 20 %. Sähkön toimitusvarmuus Suomessa tuskin seisoo tai kaatuu juuri noiden 20 %:n mukana, varsinkin kun uuttakin omistajaa koskevat Suomen lait ja suomalainen viranomainen valvoo sen toimintaa. Monessa Euroopan maassa on tavallista, että sähköverkkojen takaa löytyy ulkomaista omistusta. Tämä koskee niin kanta- kuin jakeluverkkojakin. Fortumkin omistaa verkkoja myös Norjassa ja Ruotsissa, esimerkiksi Tukholman koko jakeluverkon. Englannissa yli 90 % jakeluverkoista on ulkomaisessa omistuksessa, Lontoo mukaan lukien. Saksassa ja Portugalissa kantaverkkokin on laajoilta osin ulkomaisessa omistuksessa. Näissä maissa ulkomaista omistusta ei pidetä toimitusvarmuus- tai turvallisuusriskinä.

Verkkojen myynti johtaa automaattisesti kuluttajien sähkön hinnan nousuun

Jakelulla ei ole vaikutusta sähkön myyntihintaan, sillä lainsäädännön mukaan sähkön myynti ja jakelu on pidettävä erillään toisistaan, eli ammattikielellä sanottuna ”eriytettävä” toisistaan.

Fortumia on sekä syytetty että kiitetty siitä, että se on systemaattisesti pyrkinyt ottamaan jakeluliiketoiminnasta sen tuoton, minkä viranomaisen valvontamalli mahdollistaa. Uusi omistaja toiminee samalla tavalla.

Hintojen nousua on perusteltu myös kauppahinnalla, jolle tuottoa saisi tietyn prosentin verran. Kauppahinnalla, sen enempää kuin verkkojen tasearvollakaan, ei kuitenkaan ole tekemistä tuoton kanssa. Tuottoprosentti lasketaan viranomaisen hyväksymälle verkon arvolle. Tuo arvo ei muutu omistajavaihdoksen myötä. Arvo lasketaan käytössä oleville sähköverkon komponenteille, viranomaisen määrittelemillä hinnoilla. Verkkoon sitoutuneelle pääomalle viranomainen hyväksyy hieman päälle 3 %:n tuoton. Jokin tietty tuottoprosentti voi siis olla enemmän tai vähemmän hyvä pääomarakenteesta riippuen. Yhtiön kirjanpidollinen tuotto vaihtelee sen mukaan, mikä on viranomaisen sallima tuottopohja suhteessa yhtiön kirjanpitoarvoihin, näissä on suuria yhtiökohtaisia eroja. Julkisuudessa onkin vilahdellut useita tuottoprosentteja ilman että on sen suuremmin kerrottu, mistä ne on laskettu.

Ulkomaalaisilla omistajilla ei ole osaamista tai kiinnostusta investoida verkkoon Suomessa

Suomi Power Networksin ulkomaalaiset omistajat ovat maailman suurimpia infrasijoittajia, joilla on kokemusta myös sähköverkoista eri puolilla maailmaa, joten osaamista heillä kyllä on. Ja  yhtiön henkilökuntahan koostuu vanhoista fortumlaisista.

Koko kaupan logiikka perustuu pääomarakenteeseen; kun verkkoliiketoiminta on pieniriskistä (ei riskitöntä) liiketoimintaa, voi ainoastaan verkkoliiketoimintaan keskittyvä yhtiö painottaa oman ja vieraan pääoman suhdetta enemmän jälkimmäiseen suuntaan. Fortum-konsernin osana verkkoliiketoimintaa ei voida rahoittaa näin vaan on toimittava samoilla ehdoilla kuin muuallakin konsernissa. Kun verkkoliiketoimintaan tarvitaan vähemmän omaa pääomaa, sama tuotto tarkoittaa parempaa oman pääoman tuottoprosenttia.

Lisäksi sekä lainsäädäntö että valvontamalli velvoittavat ja kannustavat investoimaan verkkoihin. Jos investointeja ei tehdä, tuotot pienenevät. Tästä ja edellä kuvastusta pääomarakenteen erosta johtuu, että uudella omistajalla on vähintäänkin yhtä suuri kannustin investoida verkkoon kuin mitä Fortumilla oli.

Suomeen ei pidä päästää ulkomaisia investoijia

Suomeenhan nimenomaan kaivataan ja halutaan ulkomaista pääomaa, myös energiasektorille. Itse asiassa sähköverkkoliiketoiminta on ideaali kohde ulkomaalaiselle pääomalle; kyse on luvanvaraisesta liiketoiminnasta, jota ei voi lopettaa tai siirtää maasta ja sen tuottoa valvoo suomalainen viranomainen.

Esa

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s