Esa Hyvärinen
Posted by: Esa Hyvärinen
31.10.2013

Kun tulin Fortumiin vuoden 2006 alussa, oli ensimmäinen vastaantuleva asia windfall-vero. Näiden kahdeksan vuoden aikana kolme eri hallitusta on yrittänyt viedä asiaa eteenpäin vähän eri tavoin.

Keskeinen peruste windfall-verolle Suomessa on ajatus siitä, että vuonna 2005 alkanut päästökauppa jotenkin epäreilulla ja ennakoimattomalla tavalla hyödyttää myös vanhaa päästötöntä sähköntuotantoa. Näin ei kuitenkaan ole: päästökauppa kyllä hyödyttää myös vanhaa päästötöntä sähköntuotantoa, mutta vaikutus on ollut tarkoituksellinen ja haluttu. Päästökaupan tarkoitus on kannustaa päästötöntä ja vähäpäästöistä toimintaa kaikilla niillä aloilla, jotka sen piiriin kuuluvat laitosten iästä riippumatta.

Kun päästökauppaa valmisteltiin ja kun siitä päätettiin vuonna 2003 ja viimeistään silloin, kun sitä uudistettiin 2009, kaikilla oli, tai ainakin olisi pitänyt olla tiedossa, että on olemassa myös vanhaa ennen päästökaupan voimaantuloa käynnistynyttä päästötöntä sähköntuotantokapasiteettia, joka tulisi hyötymään päästökaupasta samalla tavalla kuin uusikin. Silti lainsäätäjä ei katsonut tarpeelliseksi ehdottaa erilaista lähestymistapaa uusille ja vanhoille sähköntuotantolaitoksille sen enempää kuin muillekaan päästökaupan piirissä oleville laitoksille. Sen sijaan päätettiin, että vuodesta 2013 alkaen sähköntuotanto (oli kyseessä sitten vanha tai uusi laitos) ei saa lainkaan ilmaisia päästöoikeuksia vaan sen on ostettava kaikki tarvitsemansa oikeudet.

Miksi windfall-vero on niin eriskummallinen?

Hallitus on esittänyt voimalaitosveroa (entiseltä nimeltään windfall-vero), joka kohdistuisi ennen vuotta 2004 käyttöönotettuihin tuuli-, vesi- ja ydinvoimaloihin Suomessa. Veron suuruus määräytyisi kunkin voimalaitoksen jälleenhankinta-arvon perusteella. Esitys on eriskummallinen useasta syystä:

1) Esityksen mukaan vero kohdistuisi vain vanhaan kapasiteettiin, vaikka päästökauppa, kuten edellä kuvataan, ei millään tavalla jaa kapasiteettia uuteen ja vanhaan.

2) Veroperuste tarkoittaa sitä, että kun Fortum esimerkiksi investoi Loviisan ydinvoimalassa uuteen automaatiorakennukseen, kiinteytyslaitokseen, dieselvaravoiman edellyttämiin rakennuksiin, jäälauhduttimiin liittyviin rakennuksiin, merivedestä riippumattomiin lauhdutintorneihin, kemikaalirakennukseen, isommat turbiinit mahdollistavaan turbiinihalliin jne. johtaa se suurempaan veroon, vaikka päätökset noista investoinneista on kaikki tehty vuoden 2004 jälkeen.

Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ehdotetun veron voidaan katsoa olevan ristiriidassa päästökauppadirektiivin ja sen luomien kannustimien kanssa.

3) Yleisesti nähdään niin, että jos joitakin laitoksia verotetaan ja toisia taas ei, saavat verotta jääneet laitokset valtiontukea. Kuten todettua, vero kohdistuu vain vanhoihin laitoksiin. Veron asettamisen yhteydessä tulisi arvioida, saavatko uudet investoinnit siis valtiontukea.

4) Vero kohdistuu vain osaan päästötöntä sähköntuotantoa. Biomassaan perustuva sähköntuotanto, joka edustaa noin 15 %:a Suomen sähköntuotannosta on päästötöntä mutta ei ole veron piirissä. Pitää siis myös arvioida, saako biomassaan perustuva sähköntuotanto valtiontukea.

5) Vero kohdistuu eri laitoksiin hyvin eri tavoin: Pääosa verosta jää vesivoiman maksettavaksi. Lisäksi vero kohtelee laitoksia hyvin epätasa-arvoisesti. Vero vaihtelee Fortumin omistamilla voimalaitoksilla siten, että alimmillaan vero on 0,39 €/MWh ja korkeimmillaan 14,27 €/MWh. Ei voida mitenkään väittää, että kyseiset laitokset hyötyisivät päästökaupasta noin eri määrin.

Epäreilun veron valmistelusta olisi syytä luopua

Ei voida ajatella, että vero voitaisiin toteuttaa ilman, että edellä mainittuihin vääristäviin tekijöihin puututaan. Veron olisi koskettava sekä uutta että vanhaa kapasiteettia ja kaikkea päästötöntä sähköntuotantoa, myös biomassaan perustuvaa. Lisäksi veron perustetta olisi muutettava siten, että se kohtelisi tasapuolisemmin eri tuotantomuotoja ja laitoksia.

Fortumin mielestä veron valmistelusta olisi kuitenkin parasta luopua. Sähköntuotannon osalta maailma on muuttunut huomattavasti muutaman viime vuoden aikana. Sähkön markkinahinnat ovat alhaalla ja markkinaehtoisille sähköntuotantoinvestoinneille ei tahdo löytyä kannattavuutta. Energiantuotanto on vastannut kolmanneksesta Suomen teollisuuden investoinneista, ja nyt jos tuo osa jää toteutumatta, vaikuttaa se talouden tilaan ja työllisyyteen isosti. Voimalaitosvero lisäisi kaikkiin Suomeen suunniteltuihin ja erityisesti päästöttömään sähköntuotantoon kohdistuviin investointeihin liittyvää epävarmuutta. Tämä siksi, että kyseessä on aivan uudenlainen vero – valtiollinen kiinteistövero – joka lisäksi on harkintavero puhtaimmillaan. Kuka tietää, mihin valtiollinen harkinnanvarainen kiinteistövero seuraavaksi kohdistuu, millä perusteella ja minkä suuruisena.

Esa

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s