Simon-Erik Ollus
Posted by: Simon-Erik Ollus
22.10.2013

Kuulun siihen sukupolveen, jolle ilmastonmuutoksen torjuminen on itsestään selvää. Siihen on pyrittävä, eikä siitä voi poiketa. Energiantuotanto ja -kulutus vastaavat valtaosasta maailman hiilidioksidipäästöjä, ja sähköntuotannon osuus päästöistä on jo yksin noin kolmannes. Uskon kuitenkin että, jos ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset nousevat liian korkeiksi, se voi vahingoittaa niin talouksiemme kilpailukykyä kuin hyvinvointiammekin, ja voi menettää suuren osan väestön kannatuksesta.

EU:ssa keskustellaan päästöjen vähentämisestä 80  prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on vaativa, mutta täysin mahdollinen nykyteknologialla. Kysymys on loppujen lopuksi investoinneista, investoinneista ja vielä kerran investoinneista. Eri arvioiden mukaan Euroopassa tarvitaan vuoteen 2050 mennessä jopa kuuden biljoonaan (eli 6 tuhannen miljardin) euron edestä investointeja uuteen energiantuotantoon ja -infrastruktuuriin.

Onkin syytä kysyä onko nykyinen kehitys Euroopassa oikeansuuntainen?

Viime vuonna uusi, tukiin perustuva sähköntuotanto sai Euroopassa lähes kolminkertaisen hinnan sähkön tukkumarkkinahintaan verrattuna. Siten esimerkiksi saksalainen kuluttaja maksaa sähkölaskussaan tukkumarkkinahinnan lisäksi puolitoistakertaisen lisän uusiutuvan energian tukimaksua. Lisäksi tulevat vielä verkkomaksut ja energiaverot, jolloin tukkuhinnan osuus sähkölaskusta on enää vain viidennes.

Kun päästöoikeudet myydään halvalla ja sähkön tukkumarkkinahinnat ovat pudonneet, kulutuksen mukaan joustava, kaasulla tuotettu sähkö on joutunut antamaan tilaa saastuttavammalle rusko- ja hiililauhteelle.

Mikä siis ratkaisuksi?

Ristiriitaiset poliittiset tavoitteet ovat luoneet nykyisen tilanteen, mutta se tarkoittaa myös että johdonmukaisella ja rohkealla politiikalla pääsemme tilanteesta eteenpäin. Seuraaviin asioihin olisi puututtava:

  1. Euroopan unionin on selkeytettävä mahdollisimman pian vuoteen 2030 tähtäävät energia- ja ilmastotavoitteet. Tärkeintä on määrittää mikä on päätavoite vuonna 2030 (päästöjen vähennys, uusiutuvien kasvu vai energiatehokkuus) ja sen tavoitetaso. Tiukan päästötavoitteen olisi oltava ykkössijalla ja muut tavoitteet tukevat tätä päämäärää.
  2. EU:n päästökauppajärjestelmä on ehostettava mahdollisimman pian. Nykyisellään päästökauppajärjestelmä ei ohjaa energiantuotantoa tai investointeja, koska päästöoikeuksien hinta on aivan liian alhainen etenkin uusiutuvien energianlähteiden avokätisiin tukiin verrattuna.
  3. Uusiutuviin lähteisiin perustuvaa tuotantoa on lisättävä, mutta markkinaehtoisesti. Valitaanpa sitten mikä tahansa kehityspolku, uusiutuvan energian osuus tulee kasvamaan. Ja niin sen pitääkin. Mutta myös näiden energianlähteiden ulkoiset vaikutukset on otettava huomioon. Uusiutuvien energianlähteiden on kyettävä kattamaan myös balansointikustannuksensa, jotta järjestelmä pysyy tasapainossa.
  4. Uusiutuvien energianlähteiden kasvua pitäisi tukea päästöoikeuden hinnan sekä tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatioiden tukemisen kautta, ei tuotantotuilla. Uskon, että rohkea tuki tutkimukseen ja tuotekehitykseen on tehokkain tapa lisätä cleantech-teknologiaa ja vihreää kasvua Euroopassa.
  5. Lopuksi Euroopassa on oltava yksi yhteinen energiamarkkina-alue, jossa on kaikille samat säännöt.

Simon-Erik

2 comments

  1. Fossiilisten polttoaineiden sekä ydinvoiman tuet tästä unohtui! Fossiilisiahan tuetaan Euroopassa suorasti yhtä paljon kuin uusiutuvia ja ydinvoimaa vielä enemmän. Epäsuorat tuet vielä päälle! Nämähän nyt ensimmäisenä pitäisi poistaa. Britanniassa meinataan tukea 30 vuoden ajan uuden ydinvoiman tuotantoa. Suomen syöttötariffithan ovat paljon lyhemmät ja tarkoitettu uuden teknologian verkkoon tuomiseen, ei vanhan kannattamattoman teknologian tukemiseen.

  2. Kiitos Mika kommentista. Olet täysin oikeassa, että fossiilisia polttoaineita tuetaan globaalisti enemmän kun uusiutuvia energiamuotoja, ja niiden poistamisella vähennettäisiin globaaleja päästöjä merkittävästi. Olen täysin samaa mieltä kanssasi että myös fossiilisten polttoaineiden tuet olisi syytä poistaa.

    Totta, syöttötariffit ovat tapa luoda uusiutuvaa teknologiaa verkkoon, mutta ei välttämättä tehokkain tapa saada uusiutuvaa teknologiaa verkkoon. Uskon että päästökauppa yksinään olisi kustannustehokkaampi saavuttaa sama tavoite. Lisäksi syöttötariffit eivät sellaisena se luo kannusteita innovaatioille ja teknologiselle kehitykselle uusituvassa teknologiassa Suomessa tai Euroopassa, vaan yhä enemmän uusiutuvien tuotannon työpaikat löytyvät Euroopan ulkopuolella. Sen takia uskon että kun keskustellaan EU2030 tavoitteista, olisi hyvä että pyritään ohjamaan enemmän fokusta teknologiatukiin tuotantotukien sijaan. Se luo todellista vihreätä kasvua Eurooppaan.

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s